keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Huomio huomio!!!

Bloggerilla on joku ongelma kommenttejen lähetyksen suhteen!
Eilen ja tänään en ole onnistunut vastaamaan kommentteihin, joten dissaaminen ei suinkaan ole tahallista :D

Vikaa kuulema parhaillaan koitetaan korjata, joten toivotaan että asia saadaan pian kuntoon!
Chipin suhteen voi tietysti laittaa myös sähköpostia meille osoitteeseen aratar9@gmail.com

Ja Chiphän siis etsii kotia espanjankoirien yhdistyksen kautta http://www.espanjankoirat.com/


"Kuka adoptoisi minut?"

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kolo-koira

Olen aikaisemmin  kirjoitellutkin, että Chip tykkää oleilla ahtaissa paikoissa. Mikähän luolakoira sitten mahtaakaan olla -  niin ahdasta paikkaa ei olekaan minne Chipsu ei ainakin yrittäisi änkeä. Jos sinne mahtuu, niin se on täydellinen! :)

Ja tietysti Chipinhän pitää aina olla lähellä ihmistä, vähintäänkin samassa huoneessa. Ja jos ihmisen lähellä sattuu vielä olemaan sopiva kolo minne voi änkeytyä niin aina parempi!

Chip valitsi heti meille tullessaan omaksi nukkumapaikakseen sängyn alustan, joten sinnehän sille peti tietysti laitettiin. Ja vaikka välissä muutettiinkin, niin sängyn alunen on Chipun oma paikka. Heti kun aletaan sammuttelemaan valoja niin Chip sujahtaa sängyn alle.


Tämä on yksi Chipin ehdottomia lempi-paikkoja; todella tunnelmallinen kolo. Se sijaitsee hobitti-talon näköisessä pienessä alkovissa ja tuossa itsekyhätyssä tietokone-tuolissa istuu melkein aina joku kun kotona ollaan.


Ennekuin saatiin uusi sohva vanhan rikkoutuneen tilalle, niin sohvan paikkaa korvasi ikean varavuode-hetekka. Sehän oli suorastaan loistava kolo, kun oli erittäin ahdas ja kaiken lisäksi päällä oli kaiken maailman peitteitä niin että siellä sai aivan salassa puuhastella mitä vain - kuten napostella pikkuhousuja :D


Kaverilla tässä just kyllä semmonen ilmekin, että "mitäs tänne kurkit, tää on mun piilopaikka"

Yksi Chipin lempipaikkoja on tietysti myös ruoka-pöydän alunen. Siellä on hyvä vahtia samalla jos vaikka jotain sattuisi pöydältä tippumaan. Ja minä, vara-mamma istun nykyään lähes kaikki päivät siinä pöydän ääressä kuumeisesti opiskelemassa.


Tämä oli myös joku väliaikainen opiskelu-paikka remontin aikana. Näin tämän läheisyyttä rakastavan koiran olo on mukavin - jossakin turvallisessa kolossa ihmisen vierellä :)



keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Seikkailu lääkäriin

Chip jäikin tänään mun kanssa kotiin, kun iltapäivällä oli aika eläinlääkärille rokotuksiin. Chip ei muuten ollut moksiskaan, vaikka oli kotona ainoa lajinsa edustaja, vaan nautti täysin siemauksin jakamattomasta huomiosta (tosin luin pää höyryssä tenttiin etten paljon poitsua ehtinyt huomioida).

Vaikka vähän ollaan Chipin kanssa julkisilla kuljettu, niin en juuri jännittänyt tulevaa matkaa. Espanjankoirat yhdistys käyttää Karhupuiston eläinlääkäreitä ja sinnehän miedän piti kampista mennä parillakin Chipille uudella kulkuneuvolla.

Näin reippaasti alkoi matkamme upeassa alkukesän säässä


Vaikka agility-mestarista tässä kyse onkin, niin ajattelin liukuportaiden olevan hieman haasteelliset, joten päätin mennä metro-laiturille hissillä. Se olikin Chipin mielestä melko jännittävä ja mielenkiintoinen paikka. (Varmaan kaikki spurgu-hajut..)



Metroon Chip astui kuin vanha tekijä eikä ihmetellyt yhtään moista melu-rakkinetta. Hankalinta tilanteessa selkeästi oli se, ettei päässyt moikkaamaan kaikkia paikalla olijoita tai tervehtimään junaan saapuvia.


seuraavana haasteena olikin sitten Hakaniemessä sporaan meneminen. Sattui meille sopivasti matalalattia-malli :)


Sporassakin Chip oli täysin elementissään - kunnon citykoira! Ei mitään arasteluja. Ainoa mistä pienen jännityksen huomasi oli että Chip läähätti aika paljon - mutta toki lämpöäkin oli jotain 22 ja aurinkoa täydeltä terältä, eikä Chip ole niukkakarvaista rotua.


Oltiin tietysti lähdetty liian myöhään liikenteeseen ja päätin hypätä seuraavaan sporaan joka vaan menee oikeaan suuntaan ja jouduttiin jäämään pois vähän eri pysäkillä kuin olisin toivonut. Ja kallio... oi kallio... miks sekoitat mun pään?! Kuvittelin ihan että meidän pitää kääntyä oikealle kun olisikin pitänyt kääntyä vasemmalle! Oltiin ihan lekuri-aseman vieressä kun lähdin painelemaan ihan väärään suuntaan! Pian turvauduttiin paikallisten alku-asukkaiden apuun ja kysyttiin tietä - ja lampsittiin takaisin sinne mistä oltiin tultukin :D


No päästiinpä sitten kuitenkin viimein perille eikä myöhästyttykään kovin pahasti. Näin hienosti Chip odotteli lääkärin huoneessa kun tämä asetteli piikkejä riviin iskettäväksi pahaa-aavistamattoman koirapolon takamukseen.


Ihan hienosti meni rokotusten anto. Niskaan pistämisestä meinasi tulla hepuli, joten pistettiin takapuoleen kun pidin hellästi mutta päättäväisesti pojasta kiinni. Pientä vastustelua oli ilmassa, mutta ei mitään että olisi tarvinut kovempia otteita käyttää.

Paluumatkallakin meni paremmin kuin hyvin raitiovaunussa ja metrossa kulkeminen. Nyt Chip ei enää edes yrittänyt päästä moikkailemaan kulkijoita, vaan keskittyi lähinnä tutkimaan mitä syötävää ihmiset olivat lattioille murustelleet.


Kun kaikki oli kerta mennyt niin hienosti, niin päätin lisätä vielä vähän haastetta ja mentiin sitten rullaportaat sekä ylös että alas ja todella upeasti meni! Chip meinasi ensin vähän aristella portaisiin menoa, kun liukuivat siinä, mutta pienellä avustuksella hihnasta vetäen meni loistavasti! ja portaista tultiin pois kuin sitä tehtäisiin päivittäin! Hölmöhän tietysti olin kun näin aliarvioin tämän agilitystäkin kuuluisan ketteryyden!


Jotta jännitys ei jäisi päälle ja matkasta jäisi hyvä mieli mentiin vielä tohon omaan pikkukoirikseen vähän juoksemaan. Ja vaikka kuinka oli hyvä ilma valokuvata, niin tämmöisiähän niistä sitten tuli. Vauhtia siis riitti.


Tämmöinen mukava pentukin tuli siihen puistoon, jonka kanssa Chipu juoksi pari rundia. Mutta sen verran oli väsynyttä poikaa ja kuumakin oli ettei kauaa viitsitty puistossa olla.


perjantai 6. toukokuuta 2011

Lapsukaisia

Saimme eilen loistavan tilaisuuden nähdä miten Chip reagoi pieniin lapsiin! Tokihan meillä on tuossa kadun toisella puolella vilkas puisto ja paljon leikkiviä lapsia siinä kohtaa, mutta ainahan se on erilaista ulkona ja hihnassa. Tuossa puistossa Chip ei ole reagoinut lapsiin mitenkään vaikka ovat kirkuen juosseet ohi.

Eilen oltiin sitten Mizan vanhemmilla käymässä ja sinne pöllähti Mizan sisko 3 vuotiaan tyttärensä kanssa.  Chip reagoi tulijoihin siinä miten muihinkin, että ensin piti vähän haukkua kun jänskätti, mutta heti kun pääsi nuuskimaan ja tutustumaan niin kaikki meni hyvin. Iisa tyttöä piti tietysti kovasti pussailla - nielaista kuten Iisa sanoi :D


Chipillä on pari arkaa paikkaa - tassut ja häntä, joihin ei mielellään anna kauheasti kajota. Toki saa silittää ym. mutta esim kynsien leikkaaminen ja hännän harjaaminen on Chipin mielestä erittäin epämiellyttävää puuhaa. Näitäkin toimenpiteitä Chip kyllä antaa tehdä, mutta jos oikein takkuja hännästä sutii, niin Chip saattaa hellästi ottaa hampailla kädestä kiinni, ei se pure, mutta näyttää ettei ole kivaa. 
Joten lapset pitäisi tietysti opettaa ettei koiraa saa kiskoa hännästä - mutta tämähän nyt on tietysti itsestäänselvää joka tapauksessa. Eli uskoisin että Chip sopeutuisi oikein mainiosti myös lapsiperheeseen!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Maalla

Vapun viettoon lähdettiin maalle. Ne ketkä on meidän blogeja lukeneet aikaisemmin tietävätkin jo, että meillä on kaveri Vesilahdesta, joka asuttaa vanhaa koti-tilaansa Narvan ja Krääkkiön välissä keskellä metsää.

Sinne on koirien kanssa aina ihana mennä, kun saa unohtaa hihnat ja koirat voivat juosta vapaana aamusta iltaan. Chipin kansa ei oltu Reinon luona vielä käytykään, joten johan olikin korkea aika!

Matka alkoi lämpimässä säässä,
Chipkin hoksasi kuinka mukavaa
on kurkkia ikkunasta matkan aikana

Heti perillä piti tietysti ottaa kunnon spurtit! Ja mitäpä tässä muutenkaan sen kummempia löpisemään, kuvat kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:







Chip oli loppu-viikonlopusta aivan poikki!