Agilitya!

Chip kun on tuollainen vauhdikas ja ketterä poika niin ajattelin, että agility voisi olla oivallinen harrastus. Itse en ole moista koskaan kokeillut, niin ajattelin kysyä EK:n foorumilta apuja ja sieltä löytyikin vapaa-ehtoinen treenaaja Chipille.
Eilen sitten mentiin ja tässä Pipsan kertomus kuvineen:

Olimme tänään Chipin ja Miran kanssa Chipin ekoissa agilitytreeneissä. Poika oli heti treenipaikalle päästyämme todella innoissaan, mutta upeasti käyttäytyi alusta lähtien, vaikka jos minkälaista tassukarvakuluttajaa paikalla pyöri :) Vaikka energiaa pojassa oli vaikka muille jakaa, niin keskittyminen itse treenaamiseen (sekä nameihin :D ) oli ihan kohdallaan! Ja todella hyvin oli touhussa mukana ja kuunteli ohjausta, vaikka remmin päässä pyöri tämmöinen ventovieras eukko ja ympäristö oli ihan uppo-outo.

Aluksi lähdettiin liikkeelle helpommista ja oletettavasti vähiten pelottavista esteistä.
Hypyt menivät todella hienosti ja esteen puomia saikin nostaa melko korkealle, niin upea pomppu Chipillä on. Putki oli heti pojalle tutunoloinen juttu, ei mitään epäröintiä tunkea itseään pienestä putkesta läpi! Pussikin suoritettiin pienen ihmettelyn jälkeen samalla sulavuudella. Myös pujottelussa Chip sai todella nopeasti ideasta kiinni. Parin kokeilun jälkeen alkoi sekin homma sujua todella mallikkaasti.

Ainoa este, joka oli hiukan jännä, oli A-este. Siltä pyrittiin hyppäämään alas jo ennen huippua, mutta otimme kovemmat keinot (eli nakit :D ) käyttöön, ja johan alkoi tapahtua, etenkin alastuloon tuli aika lailla vauhtia! Jos treenaaminen jatkuu, menee A-este varmasti jo ensi treenikerralla yhtä sujuvasti kuin muutkin esteet.

Chipillä kun ei kyllä puntti tutise, tuli eteen millainen este hyvänsä. Todella reipas ja ennakkoluuloton kokeilemaan kaikkea. Puomikin meni aivan mahtavasti, ja siinä Chip näytti erityisen hienosti sen, että malttiakin löytyy. Pöydällä (siis ihan agilityyn kuuluvalla pöydällä :D ) istuminenkin sujui, rauhoittuminen innostavassakin tilanteessa siis onnistuu.

Epäilin A-esteen lisäksi myös treenisalin rengasta pelottavaksi, sillä omalle karvakorvalleni se on ollut ainoa pelottava este. No, Chip ei totisesti arastele ääniä, sillä esteen helinästä huolimatta herra sujahti sulavasti renkaasta läpi. Chip osoitti siis totisesti olevansa reipas, energinen, tottelevainen ja rohkea koira. Ennakkoluulottomasti oli kaikessa mukana. Vähän jänskättänyt A-estekään ei muodostunut miksikään kynnyskysymykseksi, sillä Chip oli sitä mieltä, että kyllä kun vain vähän korotetaan panoksia koulutusnameista nakkeihin, niin voipa hän A:nkin mennä :D

Tässä kyllä todellinen aarre koiraksi ihmiselle, joka haluaa harrastaa. Chipissä yhdistyy energisyys hyviin hermoihin, mikä ei kyllä ole agilityyn eikä arkeenkaan mikä huono yhdistelmä! Tämän herran kanssa voisi tehdä melkein mitä vain!
Ja sitten ne olennaisimmat, eli kuvat!

Chipin ekat agilityaskeleet ja heti meni esteestä heittäen yli

Putki oli myös Chipin bravuuri. Sujui heti kuin vanhalta tekijältä!

Nonni, mä tulin ulos jo, mutta missä nami!?

A-este oli ainoa, joka oli Chipistä vähän hurja, mutta nakeilla saatiin senkin suorittamiseen lennokkuutta

A-estetreenien päälle puomi olikin jo ihan lälly. Chipillä ei korkeissakaan paikoissa päätä huimaa!

 Rengas oli myös niin peruskauraa Chipille. Ja minä kun kehtasin epäillä, että voisi olla vähän pelottava, vielä mitä!

Pujottelu vaati vähän päätä, ja Chipin touhussa oli sekä päätä että häntää

Hyvä, Chip!!!! Hienosti meni! Toivottavasti treenit jatkuvat!

Chiphän siis hakee omaa kotia ja kyselyä voi laittaa EK:n sivuilta
http://espanjankoirat.com/
http://espanjankoirat.com/koirat/sites/2010/07_2010/chip_hei10.html

 

Painileikkejä

Chipistä on tullut ihan paras kaveri siskon nuoren saksanpaimenkoiran kanssa.Chipin painityyli on aika raisu ja se pitää melkoista mörinää leikkiessään. Vielä kun hampaat näkyy huulien varioiden takia, niin moni koira vähän säikähtää Chipiä eikä oikein uskalla lähteä painiin sen kanssa.

Mutta Nami on niin pentu vielä että se ei oikein osaa moisia yksityiskohtia aristella ja niinpä niistä on tullut hillitön painipari.

Tässä vähän videota

Halipusuttelua

Siistiytymistä

Chipille kuuluu oikein hyvää. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta sen verran elämä on muuttunut, että koirat viettävät nyt vähän enemmän aikaa kotona kun allekirjoittanut pitää opintovapaata osan viikosta.

Tänään leikattiin kynnet, siistittiin tassukarva-hapsuja (lumi kun tarttuu niihin aika ikävästi) ja tutustuttiin myös Furminaattoriin. Kaikki toimenpiteet meni erittäin mallikkaasti!

Kynnet leikattiin kaikki samalta istumalta ja jokaisen tassun jälkeen tuli herkkupala.

Tassukarvojen leikkaus on vähän inhottavaa, kun se kone surisee ja tärisee inhottavasti , mutta hyvin sekin meni.

Harjaus-vaiheessa alkoi Chipiä jo vähän nyppiä nämä hoitotoimenpiteet, mutta hienosti antoi furmatakin... kunnes mentiin häntään joka oli aivan takussa! Siinä vaiheessa ei enää poju jaksanut olla paikallaan ja tyydyttiin hännän pika-siistimiseen.

Pakko myöntää että on vähän laiminlyöty tuota turkin hoitoa. Ei oo poitsua harjattu ainakaan kuukauteen, mutta hyvinhän tuo on nättinä pysynyt :) Ei siis todellakaan mikään vaativa turkki!

Häntä helpommin menee takkuun kun on pitkää karvaa, mutta varmasti viikottainen hännän harjaus riittää mainiosti. Nytkään ei kuitenkaan ollut tullut rastoja tai muita isompia vaikka oli näin pitkä väli hoidossa.

PS. kuva otettu ennen harjausta :P

"Merellä"

On jouduttu nyt vähän soveltamaan ulkoilussa, kun lumen takia ei koirapuistoissa juuri aitoja ole.  Etenkin tässä meillä keskustassa on vaarana, että koirat juoksevat auton alle jos päättävät koiriksesta lähteä.

Mutta koska talvi on ollut näin upea, niin mikäpä sen parempi vaihtoehto kuin lähteä koirien kanssa jäälle!

Pysyteltiin ihan rannan tuntumassa ettei häirittäisi pilkkijöitä, joita riitti. Ilma ei taaskaan suosinut valokuvausta mustan koiran kanssa lumi-maisemassa, mutta tässä nyt pari kuvaa kuitenkin fiilistelyn vuoksi. Sillä vauhtia riitti ja hauskaa oli!

Ei todellakaan tarvinut pelätä, että Chip olisi lähtenyt omille teilleen - se seurasi Taraa kuin hai laivaa ja Tara ei kauas mene. Chili sitten taas on ihan toinen juttu... Mutta oli Taraa tai ei, niin Chip pysyy kyllä hyvin lähellä ja tuli luokse heti kun huudettiin.

Lumi oli paikoitellen todella upottavaa, joten kyllä oli kunto koetuksella kaiken laiskottelun jälkeen.

Kaikki koirat nukkuivatkin reissun jälkeen vuorokauden :D

Tylsää

Täällä on elämä ollut harvinaisen tylsää. Ei olla oikein käyty missään eikä tehty mitään hauskaa. Remonttia edelleen puuhaillaan ja ikävintä tässä onkin se, että olisi niin paljon tyrkyllä kaikkea ihanaa naposteltavaa ruuveista vasaroihin ja lattialistoihin, mutta heti ollaan komentelemassa, että "ei sitä saa syödä" taikka "tämä ei ole pienten koirien ruokaa" ja päivitellään, että "voi voi kun se on vaarallista". Sitten ne koittaa tyrkyttää jotain iän ikuisen tylsää pehmolelua tai vinkupalloa :P

Vaaroista viis sanoisin minä! Mutta ei, koko ajan on joku vahtimassa. Että eipä tässä sitten auta muu kuin ottaa tirsaa ja odottaa sitä omaa kotia jossa vois olla vähän ehkä enemmän jotain tekemistä...