Käytiin tänään Chipin kanssa harjoittelemassa lapsiin tutustumista. Muutaman kerranhan on lapsia nähty, mutta niin vähälle on jäänyt, että katsottiin parhaaksi treenailla vähän lisää.
Päästiin kyläilemään Lauttasaareen Ellan (11kk) ja Aarnen (3v.) luokse.
Pahoittelen heti kuvien surkeaakin surkeampaa laatua. Kamera hukku ja kännykällä ei tällee sisällä oikein taho valovoima riittää.. Mutta fiilishän on pää-asia :)
Tässä siis Ella
Ja Aarne
Itse vähän jännitin, että miten menee näiden pienokaisten kanssa, mutta siinähän kävikin niin, että perheen isä oli se, jolle piti aluksi räkyttää. Mies kun oli selkeästi uhkaava siellä sohvalla maatessaan puhelimella leikkien ;)
Mutta alku-järkytyksen jälkeen omaa tahtia tutustuttuaan perheen isäkin oli ihan kiva tyyppi.
Lasten kanssa meni paremmin kuin hyvin! Chipiä ei olisi voinut paljon vähempää kiinnostaa vaikka lapset huusivat ja leikkivät ja juoksivat. Etenkin keittiössä kun hääräiltiin ruokien kimpussa niin Chip tuijotti uskollisesti ruuan laittajaa.
Aarne veteli täysillä potku-autolla ja huusi mennessään, mutta Chip oli kuin ei olis edes huomannut moista möly-apinaa.
Ja Ella heitteli puu-palikoita pitkin parkettia kovalla kolinalla ja Chip vain tyynen rauhallisesti tutki uusia paikkoja
Jossain vaiheessa Chip kävi vähän Ellaa suukottamassakin ja Ella sai vähän silittää Chipiä
Vielä vähän ennen lähtöä Chip sai hurjan hepulin ja otti kunnon spurtit huoneesta toiseen ja rettuutti pehmo-hiirtä kuin kotona oltais oltu. Eli mitään stressin merkkejä ei ollut havaittavissa :)
Meillä on kesästä asti ollut basilikaa ruukussa olohuoneen ikkunalaudalla ja lähes alusta lähtien Chip on tykännyt syödä siitä pudonneita kuivia lehtiä (me kun aina unohdetaan kastella se).
No jossain vaiheessa Chip tajus, että niitä kuiviahan voi kurkotella myös sieltä purkista - siellähän niitä on reilummin kuin ihan ikkunalaudalle tai jopa lattialle asti pudonneita.
Ja siitähän se ajatus sitten lähti! Ne tuoreet lehdet vasta hyviä onkin!!!
Ja näin hienosti se käy
Kerran kävi jopa niin, että Chip herätti yöllä ja ajattelin että sillä on hätä.. nousin lähteäkseni ja avasin makuuhuoneen oven, niin kaveri juoksi samantien olkkariin basilikan kimppuun :D Mahtaakohan se aiheuttaa riippuvuutta? Vai näkikö poju vaan unia herkullisista basilikan oksista ja heräsi siihen :D
Näin on uusi vuosi Chipillä alkanut jälleen meidän luona.. Eipä siinä mitään, aivan ihana poju on täällä sulostuttamassa meidän laumaa, mutta kyllä sitä oli niin toivonut, että Chip saisi aloittaa uuden vuoden ihan iki-omassa kodissa!
Viime vuoden aikanahan Chipin elämässä tapahtui melko paljon. 2011 alkoi meiltä missä ei sinällään ollut mitään uutta, mutta vuosi vaihtui muuttaessa uuteen asuntoon. Matka tosin ei ollut kovin pitkä, kun seinän taakse muutettiin. Asunto oli kuitenkin vielä remontissa ja koirilla oli siinä mielessä rankkaa, että oli paljon paikkoja minne ei saanut mennä ja tavaroita joihin ei saanut koskea, ja herkkuja (mm. polyuretaania) joita ei saanut syödä :D
Remontin, opiskelun ja työn yhdistäminen aiheutti ihmisille stressiä ja kiireitä, niin että koirat jäivät hyvin vähälle huomiolle. Silloin tällöin ajettiin kuitenkin Sipooseen tai Rajasaareen, että koirat saivat kunnolla päästellä höyryjä ja kaikki menikin mukavasti. Chip tuntui sopeutuvan tilanteeseen kuin tilanteeseen erittäin hyvin.
Kevään aikana vietettiin Chipin kanssa jonkun verran aikaa kahdestaan kotona, kun mulla oli opiskelu-päiviä. Toisaalta päivät oli tylsiä kun minä istuin katse kiinteästi kirjoissa, mutta Chip oli äärimmäisen onnellinen kun sai nukkua mun jaloissa koko päivän :)
Kesän tullen tutustuttiin uuteen koti-ehdokkaaseen ja kaikki näytti olevan paremmin kuin hyvin. Chip oli hyvin tasapainoinen ja kaikin puolin lähes täydellinen koira! Pientä hiomista toki oli, lähinnä hihnakäyttäytymisessä ja vieraiden vastaanottamisessa, mutta ei mitään mitä ei pienellä harjoittelulla selvitettäisi.
No, koti-hommahan meni sitten täysin pieleen ja Chip palasi syksyllä (1,5kk jälkeen) uudelleen meille hieman taas stressaantuneena. Poju kuitenkin rauhoittui pian ja sujahti takaisin laumaan suorastaan hämmästyttävän nopeasti.
Aloimme kiinnittää enemmän huomiota näihin pieniin räkyttämisiin jotka eivät olleet koskaan olleet meillä ongelma, mutta muodostuivat ongelmaksi kodissa, jossa ei ollut koirista kokemusta ennestään. Kärpäsestä oli muodostunut härkänen. Tässä teimme itsekin virheen kun meinasimme jo ottaa härkäsen tosissaan... olisi pitänyt muistaa, että se oli kuitenkin vain kärpänen.
Alettiin treenamaan - vähän liikaakin, ja ehkä vähän väärällä tavallakin. Onneksi osasimme lopettaa ajoissa ja käännyimme ammattilaisen puoleen. Ongelmakoira-kouluttajalta saatiin täysin terveen paperit ja kehutkin päälle :) Ongelma on vain se, että joku on Chip-kultaa satuttanut ja se pelkää vieraita ihmisiä.
Pitää muistaa, että Chip on erittäin rohkea koira! Sen kanssa voi matkustaa autolla, sporalla, metrolla, veneellä.. Se hyppää ja kiipeää paikkaan kuin paikkaan eikä pelkää räiskettä eikä pauketta. Se ei pelkää vieraita koiria eikä lapsia ja on hyvin sosiaalinen etenkin muita koiria kohtaan. Se on utelias, innokas, vilkas ja aina valmis toimintaan. Mutta vieraat aikuiset ihmiset sitä pelottaa. Chipin kanssa voi kulkea kaupungilla huoletta ja jopa helsingin rautatie-asemalla ruuhka-aikaan ei ole ongelmia. Mutta kun vieras tunkeutuu omaan kotiin (ja riippuen vieraasta sekä tilanteesta myös omaan pihaan) alkaa Chipiä pelottaa ja sitten sen pitää yrittää esittää kovista - normaali mies siis ;D
Chip on kuitenkin myös omalla tavallaan hyvin rauhallinen. Se rakastaa jalkoihin tai kainaloon käpertymistä ja pusuttelua.
Eniten tässä maailmassa Chip kaipaa omaa ihmistä ja omaa kotia. Turvaa, rakkautta ja tietysti myös rajoja kuten kaikki koirat. Kaiken kokemansa jälkeen Chip ansaitsee oman kodin, jossa osataan katsoa sen rujon ulkokuoren yli sen ihanaa avointa luonnetta! Harvoin tapaa näin sopeutuvaista ja kultaista koiraa!
Nyt kaikki puskaradiot raikaamaan ja etsimään Chipille viimeinkin se oma koti!!!
Hakemuksia saa laittaa täältä: http://www.espanjankoirat.com/kotiselvityslomake.html
Joulu on tässä perheessä rauhoittumisen aikaa. Kolme koiraa yrittäjäperheessä Helsingin keskustassa asuessa tekee elämästä välillä melkoista hulabaloota. Niinpä etenkin tänä Jouluna päätimme todella rauhoittua ja pysyä kotona ilman mitään ylimääräistä hössötystä.
Me ihmiset herkuttelimme possun pepulla ja koirat saivat sitten puolestaan possun koipia. Barffaaminen tuntuu sopivan oikein hyvin Chipille ja olisikin pojan hampaita ajatellen varmasti paras vaihtoehto.
Joulun parasta antia on ehdottomasti maha täynnä loikoilu ja joulu-elokuvien katselu. Chipin lempihahmo oli varmasti Grinchin Max-koira :D
Pahoittelen muuten kuvien huonoa laatua. Hukkasimme nimittäin kameran itsenäisyys-päivänä kun oltiin maalla, eikä kännykällä oikein niin laadukkaita saa hämärässä valaistuksessa :(
Tapaninpäivänä äitini tuli kyläilemään. Äiti asuu kauempana, joten Chip ei ole nähnyt äitiä montaakaan kertaa, mutta vastaanotto sujui paremmin kuin hyvin. Olihan äidillä kassit täynnä herkkuja saapuessaan.
Mummun kanssa oli muutenkin mukava leikkiä ja parastahan tietysti oli se, että mummu oli väsymätön rapsuttelija.
Välipäivät sain minäkin viettää lomaa. Mizan piti mennä töihin, mutta me jatkettiin koirien kanssa löhöilyä. Ja siihen se viikko sitten vierähtikin! Oli tarkoitus päivitellä tätä blogia ja kertoa nämä joulu-kuulumiset jo siellä, mutta laiskottelu otti vallan!
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Uuden vuoden kuulumiset loppuviikosta :)
