Laatikkotalkoot

Näin sitä on vuosi vierähtänyt ja taas oli aika suunnata viikonlopuksi vaarilaan perinteisiin joululaatikko-talkoisiin :)

Sehän on pienille koirille aika piinaavaa, kun ihanat herkut tuoksuu ilmassa koko ajan, eikä keittiöön ole pääsyä laisinkaan.. ei siis mitään mahdollisuutta saada ryövättyä edes yhtä pientä lanttua naposteltavaksi.

Chip hoiti mallikkaasti vahdin hommaa, aivan kuin klonkku konsanaan

Välillä oli pakko ottaa myös tauko ja leikkiä vähän pallolla

Tai olla mummun rapsuteltavana

Lauantai-iltana seurasi jotain todella jännittävää...
Ovesta nimittäin vyöryi hyökkäysvaunut!!!

Ja mitäpä vaunujen sisältä paljastuikaan.. jotain mitä Chip ei ole ikinä nähnyt; Vauva!!

Itse vauvassa ei itse asiassa ollut oikeestaan mitään ihmeellistä. Kummallinen rääpäle mikä haisi vähän omituiselta. Mutta se oli kyllä kummallista miten ne ihmiset siinä suhtautui.. kaikki seisoi siinä ympärillä tuijottamassa, ja ihan niinkun ne olis vähän jännittäneetkin tätä pientä otusta :D Mutta eihän siinä mitään jännittävää ollut, semmoinen täysin vaaraton nyyttihän se oli.

Se mikä itse asiassa oli vauvassa aika mukavaa, oli se, että kaikki anto kauheesti kehuja ja rapsutuksia aina vauvan lähellä :)

Vauvan mukana tuli myös Chipille jo ennestään tuttu Iisa-tyttö. Iisaa piti taas kauhesti pussailla, tai kuten Iisa sanoo "nielaista".

Iisalla on muuten parin viikon päästä synttärit ja Iisa täyttää 4v. :)

Täytyy kyllä sanoa, että olen erittäin ylpeä Chipin käyttäytymisestä noiden pienten kanssa! Vieraiden tullessa Chip ensin ryysäsi tapansa mukaan heitä tervehtimään (ei kylläkään haukkunut), mutta pysähtyi kuin seinään Iisan kohdalle. Selvästi ymmärsi, että tässä on nyt kyseessä tämmöinen pieni, kenen lähellä pitää ottaa iisisti, sillä häntä ja korvat laskivat saman tien rennoiksi ja poitsu seurasi nätisti Iisaa peremmälle ja antoi tämän riisuutua rauhassa. Eikä haukkumisista ollut tietoakaan!

Pari kertaa siinä illan mittaan Chip joko innostui, tai vähän pelästyi Iisaa tämän tultua äkisti toisesta huoneesta, että Chip hyppäsi Iisaa vasten. Sitä Iisa hieman säikähti kun ei ole koiriin oikein tottunut, mutta nekin tilanteet menivät hyvin, kun Chip ei kuitenkaan haukkunut tai muuta vastaavaa ja tuli heti pois kun komennettiin.

Jossain välissä Mizan toinenkin (aikuinen) sisko käväisi siinä ja tämäkin kohtaaminen meni oikein hyvin ilman turhia hyppimisiä tai räkytyksiä.

Kaiken kaikkiaan oli siis erittäin tapahtumarikas ja mukava viikonloppu :)

Klinikka-maskotti

Mullahan on alakerrassa nykyään tuommoinen akupunktio- ja kauneusklinikka ja ajattelin että olisi mukavaa pitää Chipiä joskus mukana töissä - mähän hoidan siellä myös koiria akupunktiolla.

Jos voisin pitää Chipiä mukana, mulla olisi enemmän aikaa sen kanssa harrastamiseen ja kouluttamiseen, kun voitais tauoilla aina vähän treenailla.

"Ongelmana" vaan on se, että kun Chipin pitäisi päästä tutustumaan jokaiseen kotiin tulevaan ihmiseen, ja sitä ennen se tuppaa haukkumaan ja hyppimään. Tämähän on melko normaalia melkein missä tahansa koira-perheessä, mutta klinikalla ei tietenkään voi sallia, että Chip haukkuu asiakkaille ja hyppii niitä vasten.

Tuli sitten sopiva tilaisuus eräänä iltana, että mulle oli tulossa pari vanhaa vakkari-asiakasta, jotka ovat paljon Chipistä kuulleet. Joten kysäisin sopiiko, että Chip on mulla mukana, ja sehän sopi.

Halusin kuitenkin tehdä tilanteen asiakkaille mahdollisimman miellyttäväksi ja laittaa Chipin kiinni. Chipin kun pitäisi myös ehdottomasti harjoitella sitä, että kaikkiin vaan ei mennä tutustumaan.
Oli oma peti huoneen perällä, leluja, puruluita ja herkkutikkuja palkkioksi. Myös kolinapurkki ja pet corrector oli mukana siltä varalta, ettei palkinnot kiinnosta.

Ja kuinkas siinä kävikään - eipä kiinnostaneet palkkiot! Eikä purkit tai correctoritkaan muuta kuin silloin kun vieressä seisoin valmiina käyttämään. Räkytys alkoi heti kun selkäni käänsin :D No, onneksi asiakas oli kärsivällinen..

Seuraavan asiakkaan tullen otettiin sitten järeämmät aseet: lihaisa rustoluu! Ja johan alkoikin Chipiä kiinnostaa luu enemmän kuin asiakas - ei tullut haukun haukkua :) Tosin luu loppui kesken hoidon ja siinä vaiheessa räkytys alkoi taas, mutta meni nyt jo helpommin ohi correctoria käyttämällä.

Suurin ongelmahan tässä onkin se, että Chip ei pääse tutustumaan näihin ihmisiin. Kotiin tulevat vieraat on eri asia: ne tietää että meillä on koiria ja vaikka koira vähän hyppisi ja haukkuisi niin se ei haittaa. Ja hetihän Chip rauhoittuu, kun se pääsee tutustumaan.

Mutta Chipin pitää oppia myös se, että kaikkiin ei voi tutustua. Jotku voi olla allergisia ja toiset pelätä. Eikä lapsia vasten voi hyppiä.

Mutta toi toinen harjoitus meni jo niin hyvin, että uskon pojun kyllä oppivan aika pian :)
Ihan tässä lähipäivinä päästäänkin harjoittelemaan uudelleen.

Kesän muistoja

Synkkinä syyspäivinä on ihana muistella kesää ja katsella valokuvia.
Chiphän oli silloin juuri saamassa kotia enkä kirjoitellut tänne blogiin juuri ollenkaan, niin teillähän on kaikilla Chipin kesä-kuvat näkemäti!

Suurena osana meidän kesästä on tietysti veneily!

Chip on aivan luontainen vene-koira! Sitä ei merisairaus vaivaa eikä vanhan hinaajan kova moottorin jylinä pelota :) Pelastusliivitkään ei haitanneet yhtään sillon kun niitä piti käyttää, eikä isompikaan aallokko tätä poikaa horjuttanut!

Yksi Chipin lempipaikoista on tämä herkempiä heikottava ovi-paikka. Siitä näkee mahtavasti saariston upeat maisemat ja saa nuuhkia ihanaa meri-ilmaa tuulen pöllyttäessä turkkia.

Toinen lempipaikka on luonnollisesti kolo-koiran ihanuus, eli kuskin jaloissa mahdollisimman ahtaasti.

Saaristolaisuushan on varmasti jokaisen koiran unelma! Mikäpä sen mahtavampaa kuin kirmata vapaana pitkin metsiä, niittyjä ja kallioita. Saaressa tulee hyvin esiin Chipin maasto-ominaisuudet; paimenkoirana sen tulee olla ketterä ja nopea.

Merilevä oli Chipin mielestä ihan mieletöntä herkkua!!! Ehkä pojalla on jotain japanilaisia sukujuuria ;D

Chip ei käy varsinaisesti uimassa, mutta kahlailee paljon ja monesti menee makaamaan matalaan rantaveteen - ikäänkuin uisi käsipohjaa. Siitä en onnistunut saamaan yhtään kuvaa, mutta tässä näkyy taustalla yksi melko räjähtäneen näköinen märkä koira :)

Iltaisin olikin sitten aina niin väsynyttä koiraa, ettei paremmasta väliä :)

Bileet

Päästiinkin sitten harjoittelemaan lisää aika pian, sillä pidettiin viikonloppuna bileet. Siinähän oli Chipillä sitten ihmettelemistä, kun tuli ihmisiä ketä se ei ollut koskaan ennen nähnyt, tai vain kerran joskus kauan sitten. Ja kaiken lisäksi osalla oli vielä Halloween-naamiot päällä :D

Kaiken kaikkiaan meni hyvin. Vieraita ohjeistettiin, että ei kiinnitä koiraan mitään huomiota ainakaan ensimmäiseen 15 minuuttiin ja Chipiä komennettiin jos se alkoi intoilemaan. Suurimman osan kanssa meni loistavasti! Mutta yksi ystävämme, kuka vähän pelkää koiria, olikin sitten hankalampi. Hän tottakai koitti olla huomioimatta, mutta kyllähän koira vaistoaa pelon ja epävarmuuden ja hänellehän Chip tietysti haukkui kaikista eniten eikä meinannut millään rauhoittua.

Chipille on hirveän tärkeää vieraiden kanssa se, että se pääsee tutustumaan - omilla ehdoillaan! Eli vieras ei saa tulla Chipin luo, vaan Chip tulee itse vieraan luo kun on valmis. Tässä tapauksessa oli taas ongelma, että kun vieras pelkäsi, niin Chipin ei annettu mennä tämän luo, ja sehän taas oli Chipin kannalta vaikeaa käsittää kun ei saanut mennä nuuhkimaan.

Kyllähän Chip sitten loppupeleissä sulatti tämän säikynkin vieraan, mutta selkeästi meni kauemmin kuin muiden kohdalla.

Harmi kun ei tullut kuvattua koiria ollenkaan sitten illan mittaan, mutta näin rauhallisesti Chip otti ensimmäisten vieraiden jo saavuttua