Joulukiireitä

Meillä kun ei ole vielä ollut tarpeeksi kiirettä työn, koulun, koirien ja joulupuuhien yhteen sovittamisen kanssa, niin otettiin sitten tähän päälle vielä asunto-remontti :D

Pahoittelen siis kirjoittelun vähäisyyttä!

Laitetaanpa siis heti aluksi vähän kuvaa blogin pää-tähdestä. Musta koira ja lumi on kyllä niin haastava kuvaus-yhdistelmä kuin olla ja voi.. ja miten sattuukin, että meidän hoitolaiset on aina mustia?!

Chip on toipunut leikkauksesta hyvin. Silmä räpsyy nyt normaalisti ja menee lähes kokonaan kiinni nukkuessa. Pieni rako siihen vielä jää ja alaluomi turvottaa kovasti kuten ennenkin leikkausta, mutta lekuri sanoikin, että menee kuukausi-parikin ennenkuin täysin toipuu leikkauksesta.

Meidän kiireet on vaikuttaneet koirien elämään lähinnä niin, että ovat saaneet nauttia veljeni seurasta. Veli on nyt toista viikkoa asumassa meillä ja pitää huolta koirista kun itse käymme lähinnä kotona nukkumassa. Koirillehan moinen järjestely sopii hyvin, sillä kaikki ovat hulluna veljeeni ja kukapa nyt ei haluaisi aloittaa joululomaa jo pari viikkoa ennen joulua ;)

Vaarilassa

Perjantai-iltana suunnattiin suoraan töistä Hakunilaan perinteisiin jouluruoka-talkoisiin.

Chipin kanssa on ihan kiva kyläillä, sillä poju ei pelkää vieraita paikkoja eikä vieraita ihmisiä kun saa itse mennä heidän luokseen ja tutustua omaan tahtiin. Omaan kotiin tuleviin vieraisiin pitää suhtautua pienellä varauksella, mutta näin päin menee hyvin.

Kuten nämä meidän omatkin espikset, on myös Chip hyvin perso keittiöstä tuleville tuoksuille. Tähän oltiin tietysti varauduttukin ja portti keittiön ovella oli todella tarpeen tänäkin vuonna

Jos mä ihan tällee vaan varovasti kurkin täältä...

Lapsilta jäänyt ilmapallo olikin aivan huippukiva leikkikalu! Sen hetken mitä se pysyi ehjänä... Muutenkin pallot oli selkeesti viikonlopun hitti.

Yön Chip nukkui kiltisti ihan kuin kotonakin, meille levitetyn vuodesohvan alla. Vähän jännitettiin miten Chip suhtautuu naapurista kantautuviin ääniin (talossa kun ei ole juuri äänieristeisiin panostettu), mutta eipä ne poikaa onneksi kiinnostaneet.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu meni oikein mukavasti.

Terve kuin pukki

Perjantaina tosiaan käytiin lääkärissä poistamassa tikit. Chip oli taas todella epäluuloinen ja pelokas, mutta rauhoittui heti kun nostettiin poju tutkimus-pöydälle. Siinä se oli niin hienosti, että lekuri totesi ettei sitä aleta mitään rauhoittamaan, vaan poisti tikit ihan tuosta noin vaan.

Haava oli parantunut oikein hyvin ja lääkäri oli tyytyväinen tulokseen. Räpsyntä-refleksi toimi vähän tahmeasti vielä, mutta toimi kuitenkin. Lihakset ovat todella surkastuneet siitä silmän ympäriltä, niin menee hetki ennenkuin silmän toiminta oikeasti palaa normaaliksi.

Tötteröä pidettiin vielä viikonlopun yli kun oli pienet reiät tikkkien jäljiltä ja maanantaina pidettiin sen aikaa mitä olivat autossa tai töissä ilman että kukaan oli vahtimassa.
Tänään tiistaina heitettiin tötterö lopullisesti nurkkaan :)

Tuon eilisen ja tämän päivän Chip onkin kuluttanut peseytymiseen. No onhan se ollut hurjaa kun ei kahteen viikkoon ole päässyt yhtään rupsuttamaan vatsanahkaa tai puhdistamaan varpaan välejä :D

Silmän avaus

Heti maanantaina soitettiin Apexiin, että mitäs nyt tehdään kun hankaa. Mietittiin, josko silmään on päässyt joku roska mikä karhii siellä.

Silmähän oli tikattu umpeen, mutta nyt kun turvotus poistui, niin tikit oli sen verran löysät, että silmä on ollut vähän raollaan koko ajan.Ja niinhän sinne voi mennä joku roska, ja sitähän ei sitten saa pois, kun on tikattu lähes umpeen.

Lekuriin piti sitten tietysti mennä käymään. Se olikin Chipille kova pala. Oli vetänyt ihan paniikkiin kun olivat siihen ovelle päässeet - oli vaan tärissyt ja mennyt ihan lukkoon :(  Sisään mennessä oli haukkunut ja murissut kaikille ohikulkeville. Ilmeisen huonot muistot jääneet edellisestä käynnistä :( 

Miza oli sitten pitänyt pojan sylissä ja rauhoitellut ja lääkäriin pääsyä odotellessa oli vähän rauhoittunutkin. Nätisti antoi lääkärin tutkia ja silmän kiinni sulkevat tikit oli otettu pois ihan ilman rauhoittamista. Antoi myös tukia silmän ihan kiltisti. Itse leikkaus-haavan tikit jätettiin vielä, ne poistetaan perjantaina.

Leikkaus näyttää onnistuneen hyvin! Silmä näyttää nyt saman kokoiselta kuin toinenkin, kun luomi on kohdallaan ja näyttää räpytys-refleksikin nyt toimivan kohtalaisesti. Vähän kankeasti vielä räpsyttää, mutta kuitenkin samaan aikaan kuin toinenkin silmä :)

Vielä jos saadaan akupunktion avulla vähän tota karvaa kasvamaan lisää, niin tulee kyllä niin komea poika että alkaa herkempiä heikottaa!

Kiinnostuneethan voivat kysellä Chipiä täältä: http://espanjankoirat.com/index.html

.

Muumiointia

Tottakai tuo Chipin haava alkoi just nyt sitten viikonloppuna kenkkuilla - etenkin kun meillä oli ostettu liput katsomaan Harry Potteria.

Mietittiin jo, että pitääkö koittaa hommata joku hoitaja (mikä ois ollu vähän hankalaa kun leffassa meni lähes puolille öin) tai jättääkkö vaan leffa sit väliin.

Koulukaveri onneksi sairaanhoitajana keksi kikan! Semmoinen "sukka" Chipille päähän ja siihen vielä laput alle haavan päälle, niin ei haittaa vaikka hinkkaisi koko illan!

Chip oli kyllä aika ihmeissään moisesta virityksestä ja korisutti kurkkua ihan kuin ei ois muka henki kulkenu vaikka oli ihan löysällä kaulalta :D
Mutta ruoka kun otettiin esille alkoi kummasti henki kulkea :D

Ruuan jälkeen poju olikin ihan kuin ei mitään kääreitä olisikaan. Tötterö vielä laitettiin ja voilá, ilta oli mennyt loistavasti!

Kutinaa

Chipin haava on nyt ilmeisesti alkanut kutista parantuessaan. Muuten se on oikein hyvin parantunut... mutta tänään oltiin reilu 2h pois kotoa niin se oli onnistunut hinkuttamaan haavaa niin, että iho punoitti ympäriltä ja pari reunimmaista tikin jälkeä näyttää vähän "venähtäneeltä". Ei ollut hinkutellut sitä aiemmin, niin ajateltiin että voivat hyvin olla muutaman tunnin keskenään.

Nythän sitä sitten varmaan kutittaa entisestään ja on koko ajan hinkuttamassa sitä (painaa naaman tötteröineen seinää tai lattiaa vasten ja hinkkaa) - ihan haukkana saa vahtia joka sekuntti -.-

Nyt käytiin sit ekaa kertaa leikkauksen jälkeen vähän koiriksessakin. Ajateltiin, että pakko on päästä purkamaan energiaa kun ei olla yli viikkoon käyty. Että josko poitsu vaikka väsähtäis ja malttais nukkua sen sijaan että hankaa naamaansa.
Ja tuohon se nyt rauhoittuikin.

Avaruuskoira

Chip on toipunut leikkauksesta nyt hyvin.

Mutta kyllä oli poika kipeämpi mitä odotettiin. Kipulääke-annostus piti tuplata ja silti piti ekoina öinä nousta aamuyöllä antamaan lääkettä kun Chip herätti itkulla ja ravauksella vaikka oli lääke annettu juuri ennen nukkumaan menoa.

Haavaa piti putsata kerran päivässä ja siitähän Chip ei tykännyt yhtään! Ei onneks yrittänyt purra mutta kimurteli ja painoi silmää tötteröä vasten ym kaikkea mahdollista. Muutama päivä meni ennekuin opittiin oikea taktiikka; toinen pitää herkkua sormien välissä ja toinen putsaa äkkiä sillä välin kun Chip koittaa saada namin :D

Avaruus-koiralla on ollut riehunta- ja puistoilu-kielto, mutta sen verran on poju ollut kipeä ettei ole erityis-aktiviteetteja kaivannutkaan.

Haavat ei ole ihan niin ilkeän näköiset enää kun turvotus on laskenut ja haava parantunut hyvin. Umpeen ommeltu silmäkin jopa vähän raottuu ja poju voi vähän kurkkia sieltä rakosista.

Muutenkin nyt on kivut hellittäneet ja kipulääkkeitä on annettu vain ihan pienissä annoksissa etenkin yöksi. Välillä varmaan kutittaa haavoja, kun Chip alkaa hinkuttaa tötteröä lattiaa vasten, mutta yllättävän vähän yrittää kajota tötteröön tai kiinnittää huomiota haavaan ylipäätään.

Eikä tuo tötterö tunnu poikaa haittaavan. Tuon tuostakin se törmäilee, mutta ei ole moksiskaan. Mutta pään päältä ja korvien takaa kun rapsuttaa, niin se on kyllä suorastaan taivaallista :)

Luomi-plastia

Tänään tosiaan oli se suuri päivä, kun Chipin luomi piti leikata. Malmin Apexissa käytiin pari viikkoa sitten silmä-spesialistilla ja sinnehän mentiin sitten leikattavaksikin.

Lääkäri sanoikin sillon tarkastus-käynnillä, että leikkauspöydällä parhaiten näkee mikä on tarpeellista tehdä, ja niin oli sitten alaluomeakin operoitu.

Olin ajatellut, että me mennään aluksi mukaan että pistävät rauhoittavan ja häivytään kun on nukahtanut, mutta hoitaja ottikin Chipin heti ja vei valmisteltavaksi. Chip oli kyllä aika ihmeissään kun eläintenhoitaja saatteli sitä siitä.
Oli kuulema ollut aika vihainen kun olivat koittaneet rauhoittaa - voin vaan kuvitella kuinka se on siellä räkyttänyt, enkä ihmettelis vaikka olis hoitajaa näykkäissytkin. Kyllähän tuolla kaverilla temperamenttia riittää.

Hakiessa hoitaja sanoi, että voidaan kotona vähän hautoa kylmää siihen silmään, kun on niin turvoksissa. Hän ei ollut "uskaltanut" kättään tötteröön laittaa, kun poika oli ollut selkeästi hänelle niin vihainen. Ja siinä kun hoitsu katsoikin Chipiä niin Chip heti murisi :D
No, kotona saatiin hyvin hoidettua sitten :)

Poju on kyllä aika hurjan näköinen - yläluomi ja alaluomi leikattu ja koko silmä ommeltu väliaikaisesti kiinni. Turvotusta tietysti kovasti.
Tötterö on ilmeisen v-mäinen chipin mielestä, mutta toivottavasti tottuu siihen pian. Antibiootti-kuuri on nyt ja kipulääkitys. Ei tykkää yhtään että Tara tai Chili tulee lähelle, murisee heti. Varmaan on kipeä ja vielä myös tokkurassa rauhoituksesta.

Kuva toipilaasta

Arkista aherrusta

Melkoista hiljaiseloa on täällä ollut.. Rajasaaressa on käyty pari kertaa ja mummeli oli viikonloppuna käymässä, mutta muuten ei olla ehditty kuin töitä painaa ja tulla kotiin nukkumaan :D

Chipin ura varasto-päällikkönä on mennyt mainiosti. Työnantaja tosin välillä ihmettelee, kun varastoidut tavarat tuppaavat löytymään rikkinäisinä oksennus-kasoista, mutta toistaiseksi asiakkailta ei ole tullut valituksia, niin Chip on päässyt huomautuksilla.

Chip on myös ottanut hoitaaksen osan vartijan töistä. Ihan palkatta tykkää hoitaa tätä lisähommaa. Työnantaja on ollut asiasta tyytyväinen, sillä varsinaista vartijaa firmassa ei olekaan, mutta silloin tällöin paikalle saattaa ilmaantua epäilyttäviäkin tyyppejä.

Huomena sitten on Chipillä se suuri päivä - luomileikkaus. Kirjoitellaan heti miten meni ja miten poju toipuu.

Koira-treffit

Viikonloppuna oli taas kuukausittainen Espanjankoirien tapaaminen. Viime kuussa Chip oli ollut meillä vasta pari päivää, niin ei uskallettu mennä, sillä tapaamiset ovat rajasaaressa, eikä Chip vielä tuntenut meitä. Pelättiin tietysti että poju lähtee omille teilleen, eikä saada sitä kiinni :D

No nyt mentiin ja että kyllä olikin hauskaa! Chiphän oli tietysti kuuluisuus paikan päällä ja kaikki halusivat nähdä pojan ja rapsuttaa. Koirakavereita oli paljon paikalla eikä kenenkään kanssa tullut mitään suukopua.

Erästä galgoa Chip oli kuulema edellisellä kerralla ahdistellut rasittavuuteen saakka, mut nyt Chip kävi vaan nuuhkaisemassa Nemoa ja jätti asian sikseen. Muutenkin paikalla olijat kehuivat Chipiä ihan eri koiraksi kuin edellisellä kerralla. Oli kuulema räkyttänyt vähän yhdelle sun toiselle koiralle ja koittanut alistaa muita uroksia ja ollut muutenkin aika levotottoman oloinen. Nyt Chip oli iloinen, vilkas ja vauhdikas, mutta kuitenkin rauhallisella ja tasapainoisella tavalla.

Oli kivaa kuulla "ulkopuolisilta" Chipissä tapahtuneista muutoksista. Moni sanoi, että nyt vasta oikeastaan hoksasikin kuinka stressaantunut Chip oli edellisellä kerralla ollut. Ihmiset olivat vaan ajatelleet, että se nyt on tollainen yli-innokas nuori uros kenen pitää esittää kovista. Mutta nyt kun näkivät Chipin juoksevan ja leikkivän ilman alistamista ja räkytystä, tajusivat, että edellisen kerran käytös ei ollutkaan pelkkää machoilua, vaan myös stressiä.

Mitään kunnon juoksu-kuvia ei ikävä kyllä sään takia saanut, mutta voin vannoa, että vauhtia kyllä riitti!

Akupunktio

Chip oli tosiaan meille tullessaan hyvin hyvin stressaantunut. Kaveri kävi aivan kierroksilla ja eroahdistuskin oli paha, joten päätimme viedä Chipin ensitilassa akupunktioon. Olin tähän osannut varautua ja aika oli varattu jo parin päivän päähän Chipin meille saapumisesta.

Suuntasimme siis Tapiolaan, jossa Juppe the koirakuiskaaja-akupunkturisti otti meidät vastaan. Chipin ongelmat tunnepuolella olivat suuret. Oli tukoksia ja tuulta ja vaikka mitä kaikkee hauskan kuuloista kiinalaisen lääketieteen diagnooseja, mutta niistä löytyi selviä selityksiä Chipin ongelmiin.

Poika sai vain yhden neulan niskaan ja hoito meni hyvin, Chip ei edes huomannut neulan pistoa. Jo lähtiessä Chip oli jo ihan eri koira, pilke oli tullut silmäkulmaan! Lähipäivinä huomattiin, että poju oli paljon tasapainoisemman ja rauhallisemman oloinen.


Viikon päästä kun mentiin uudelleen, niin Juppe totesi pojan mieli-alan olevan jo niin hyvä, että päätettiin hoitaa kasvojen arpea vain sillä kertaa.

Tässä kuva arpi-hoidosta, jossa Chip loikoilee tyytyväisenä neulat naamassa

Muutaman kerran on tässä nyt hoidettu tuota arpea akupunktiolla ja tulokset tuntuvat aika uskomattomilta. Jo ensimmäisen hoidon jälkeen Chip alkoi räpyttelemään silmää enemmän, kun ennen luomet olivat lähes liikkumattomat.

Toinen hauska muutos arvessa on ollut uusien karvojen kasvaminen alueelle. Ensin alkoi haitata silmätippojen laittoa otsalta silmän eteen tulevat karvat ja nyt tuntuu, että kirsunkin lähettyville on tullut uutta pientä kasvua.

Ajateltiin aluksi että itse kuvitellaan, kun halutaan nähdä tuloksia, mutta kun viikonloppuna nähtiin ihmisiä jotka olivat nähneet Chipin kuukausi sitten ja hekin huomasivat eron.

Pahahan tuo arpi on, eikä sitä pelkällä akupunktiolla hoideta kuntoon, joten nyt on sitten varattu se luomiplastia-aika ensi viikon lopulle.
Uskon että leikkaus yhdistettynä ammattitaitoiseen akupunktioon tulee olemaan huippu-juttu! Sitä ei tiedä millainen komistus tästä pojasta vielä tulee ;)

Silmä-lääkärillä

Chiphän on tosiaan joskus joutunut auton kolhaisemaksi, josta tuo arpi on tullut. Ihon kireys aiheuttaa sen, että luomet ovat "nousseet" eikä poika ei saa tuota toista silmää kiinni kuin vaivoin puristamalla. Silmä ei myöskään räpsy kunnolla, joten puistoillessa silmään menee helposti likaa ja hiekkaa. Chipin nukkuessa silmä on aina auki ja tietysti kuivuu ja ärsyyntyy.

Niinpä yhdistyksen kanssa päätettiin, että viedään Chip erikois-silmälääkärille ja tarkistetaan onhan itse silmä varmasti kunnossa ja mitä tilanteelle voisi/kannattaisi tehdä.Chip oli lääkärissä oikein kiltisti, vaikka vähän onkin epäluuloinen vieraita kohtaan. Nätisti antoi lääkärin silmää tarkastella ja laittaa sinne aineita ja katsella kaiken maailman vempaimilla :)

Lääkäri oli erittäin positiivisesti yllättynyt silmän kunnosta siihen nähden millaisessa tilassa silmä on ollut jo pari vuotta. Verkkokalvossa näkyi pientä arpeumaa, mutta ei mitään pahempaa ja sekä näkö, että kyynelten eritys toimii hyvin. Sarveiskalvolla tosin oli jonkun verran haavoja johtuen kuivuudesta ja siitä että silmä on jatkuvasti auki.

Trauman vaara tietysti on suuri kun silmää ei pysty kunnolla räpyttämään - eli jos vaikka metsässä juostessa risu osuu silmään niin luomi ei sitä suojaa. Samoin silmän jatkuva kuivuminen on vaarantaa vuosien varrella näön. Lääkäri suositteli leikkausta, jolla saadaan silmäluomet takaisin normaalille paikalleen ja toimimaan normaalisti.

Nyt sitten kerätään vähän rahaa tähän operaatioon ja sillä välin silmää hoidetaan puhdistamalla, antibiootti-tipoilla ja keinokyynelillä. Kosteus-tippojahan me on käytettykin, joten Chip on hyvin tottunut silmien hoitoon :)

Fetissejä

Chipin edellisestä hoitopaikasta kerrottiin, että Chipillä on alusvaate-fetissi, erityisesti naisten pikkuhousut on kuumaa kamaa :D
Aluksi tietysti vahdin alusvaatteitani kun haukka, sillä johan edellinen hoitolaisemme Shaggy söi multa kolmet rintaliivit ja taisi Roy-poikakin ainakin joitain huiveja ja toppeja napostella.

Chipillä ei kuitenkaan ilmennyt erikoista mielenkiintoa vaatteitani kohtaan, joten vahtiminen sitten vähän vähemmälle. Ja kuinka ollakaan aloin viikonloppuna katsoa että mitäs mun rintsikat pilkottaa tuolta sängyn alta... Chippihän se siellä niitä mutustaa elämänsä innolla. Aloin tietysti liivejäni pelastaa, niin poika oikein murisi ja näytteli mulle hampaitaan =0

Aion kyllä toistaiseksi olla narttu talossa ja nappasin rintsikat pojan ärinöistä huolimatta, mutta niinpä tuo oli jo ehtinyt pureksia ne käyttökelvottomaksi ja Chip puolestaan näytti verisesti loukkaantuneelta.  Seuraavana päivänä "pelastin" puolikkaat pikkuhousut ja sitä seuraavana jälleen yhdet pikkuhousut. Chip on siis vihdoin löytänyt tiensä pyykkikopalle! Alusvaatteiden menettäminen ei ole koskaan kivaa, mutta vielä ikävämpää on siivota sitten pitsi-string-oksennuksia :P

Alkkareita himoitseva, viattomalta näyttävä uros:

Ja juuri tätä kirjoittaessani Miza tulee ulkoa ja huutaa: "Mitäs nää sun pikkuhousut täällä eteisessä tekee?"

Chippendale

On myönnettävä, että on vähän lepsahtanut tämä Chipin kanssa harjoittelu nyt kun eroahdistus on saatu noin hyvin kuriin. *punastelee*. Etenkin kun Miza lähti loppuviikosta työmatkalle, niin en ole jaksanut yksinäni kauheesti panostaa 3 koiran kanssa enää temppuiluun.

Perus-jutut alkaa Chippendalella oleen sillee hallussa, että istu, tänne, paikka (jotenkuten) ja pois-käskyt alkavat olla aika hyvin hallussa. Mutta kyllähän tuota perus-tottelevaisuutta pitää harjoitella. Etenkin ulkona Chipiltä kyllä hyvin helposti katoaa korvat täysin, jos lähimaastossa on jotain mielenkiintoisempaa; kuten pupuja tai muita  koiria.

Chip on käyttäytynyt selkeesti eri tavalla nyt kun Miza on ollut pois. Se vahtii kotia enemmän (toisinsanoen räkyttää käytävän äänille öisin) ja äijäilee koiriksessa nousemalla muiden urosten selkään. Muutenkin on huomattu, että Chip tottelee Mizaa paremmin, että taitaa kaivata semmoista miehistä auktoriteettia ;) Tokihan Miza on koirien kanssa enemmän, niin sekin tietysti vaikuttaa.

Silmien ja korvien yms. hoito sujuu Chipin kanssa paremmin kuin hienosti, mutta tassut on jotenkin arka paikka. Chip selkeästi vähän pelkää kun sen kynsiä tai tassuja koskettelee - liekö joskus leikattu liian kovakouraisesti. Chip reagoi tilanteeseen koittamalla pistää leikiksi - alkaa purra käsiä ja leikkureita ikäänkuin muka leikillään, mutta selkeästi vaistoaa, että kyse ei ole ihan leikistä vaan oikeesti pojua vähän jänskättää. Tänään sain kuitenkin takatassut leikattua hienosti kun hämäsin rapsuttelemalla ja leikitin poikaa samalla äkkiä napsien kynsiä siinä ohessa. Etutassut ois sitten vielä jäljellä, ne tuntui vielä hankalammalta, mutta otetaan askel kerrallaan.

Huippu-tuloksia

Pahoittelen taukoa kirjoittelussa, on ollut kovin kiireistä.
Chipille kuuluu erittäin hyvää. Eroahdistus-harjoitukset ovat edistyneet niin huimasti, että voisin jopa lähteä villisti veikkailemaan, että ahdistus on selätetty!

Chip osaa töissä jo olla ihan rennosti, kun miehet ovat verstaan puolella, eikä ulos syömään tai asioille lähteminenkään ole aiheuttanut haukkumisia. Myös autoon Chip jää jo kiltisti maate kun käymme kaupassa. Aluksihan Chip haukkui myös autoon jäädessään ja töissä ahdistui kun jäi toimiston puolelle vain koira-seurassa.

Chip lempipaikallaan töissä:

Nyt ollaan myös pariin otteeseen oltu muutama tunti pois kotoa (käyty asioilla yms) ja kuva- ja ääninauha todistavat, että ainakin varsinaisesta ahdistuksesta on nyt päästy. Hetken ihmettelyn jälkeen Chip käy eteiseen maate ja taitaa ihan nukkua, kun on pää alhaalla rauhallisesti.
Käytävän äänet kuitenkin vielä herättävät pojan huomion ja kulkijoille pitää vähän räkyttää, mutta tuo nyt taitaa olla aika tyypillistä paimenkoiralle joka tapauksessa.

Olishan siitäkin tietysti kiva päästä, mutta uskoisin, että se jää tässä vähitellen myös pois. Täyden työpäivän poissa-oloa ei olla vielä kokeiltu, mutta jos 3 tuntia menee, niin varmasti menee enemmänkin.


Mikään ihan pikkujuttu tämä eroahdistuksen hoito ei ole kuitenkaan ollut, kyllä meillä on käytännössä katsoen mennyt kaikki aika työn jälkeen tähän. Duunista ensin koirapuistoon, että koirat väsyvät fyysisesti. Siihen päälle aivojumppaa. Vähän aikaa pitää vielä odotella, että rauhoittuvat ennenkuin voi lähteä. Ja se alku-ramppaaminen kun ei voinut käytävästä lähteä.

Joten tulevan kodin pitää varautua käymään läpi sama rumba, sillä eroahdistus voi uusia kun Chip vaihtaa paikkaa. Mutta positiivistahan tässä on se, että tapaus ei todellakaan ole toivoton, vaan Chip reagoi hoitoon erittäin hyvin :)

Työelämän haasteet

Varaston kapasiteetin puutteellisuuden lisäksi Chip on kohdannut työssään muitakin haasteita.

Esimerkiksi eräänä päivänä Miza toi toimistoon suorastaan aggressiivisen käsineen =0


Ihmiset kyllä haluavat varastoida käsittämättömiä asioita..

Käsine käyttäytyi niin arveluttavasti, että Chip joutui hetken miettimään uskaltaako moista esinettä laittaa varastoon laisinkaan.

Koska käsine ei lopettanut uhitteluaan, Chip päätti näyttää sille taivaan merkit

Siitäs sai, senkin ilkeä hanska!

Töissä

Chiphän pääsee nykyään Taran ja Chilin kanssa Keravalle töihin Mizan mukana. Chipillä on Sis-metissä tärkeä tehtävä; Chip hoitaa varasto-päällikön virkaa. Chip on työssään erittäin ahkera. Kuvamateriaali todistaa, että Chip ei todellakaan laiskottele työ-ajalla.

Chipin ensimmäinen tehtävä oli varastoida tämä luu

Tehtävä olikin hieman kinkkisempi, sillä varkaat vaanivat joka askeleella

Luulle ei meinannut millään löytyä sopivaa paikkaa

Myös hyllytila oli aivan täynnä

Täysin tunnollisesti Chip ei malttanut tehtävää hoitaa, sillä päätti vähän syödä kuormasta

Ilmeestä näkee miten pirullinen juoni kyseessä oli

Mutta laiskuudesta ei voi poikaa kyllä syyttää! Yritti varastoida luuta maton alle jopa niin ahkerasti, että lähti nenästä nahka.

Kissat

Chipin ensimmäisessä Suomen kodissahan oli kissoja. Chip kuulema jahtasi kissoja niin kovasti, että omistaja päätti luopua Chipistä. Emme tienneet oliko ongelmana liia innokkuus vai halusiko Chip popsia kisut poskeensa, tai miten asiaa oltiin yritetty hoitaa. Niinpä päätimme ottaa asiasta selvää ja nostaa kissan pöydälle :D

Siskollani on kissoja, jotka jonkin verran koiriin tottuneita, joten matkasimme siskoni luo kissa-käynnille. Chip on hyvin nopeasti kiihtyvää mallia, joten hihnassa mentiin sisälle ja pojallahan oli into enemmän kuin piukassa välittömästi kissat nähdessään. Siinä tuli kisuille kiire kun tämä poika paukkasi huoneeseen "tutustumaan ja leikkimään".

Mitään aggressiivisuuden merkkejä en Chipissä huomannut, mutta innokkuus oli suorastaan hysteeristä. Poikaan ei saanut nameilla tai leluillakaan mitään kontaktia eikä hömelön itsesuojelu-vaistokaan ihan toiminut kun olisi syöksynyt suoraan päin nurkkaan paennutta kissaa joka murisi ja sähisi kynsiään näytellen.

Olimme kylässä noin 20 min ja loppuvaiheessa hihnakin jo vähän löystyi ja Chipin sai kiinnostumaan nameista ja asunnon muista osista. Hihnaa ei kuitenkaan tehnyt mieli päästää irti ja päätimme lopettaa harjoituksen tuohon - varmasti tarpeeksi stressaavaa kaikille osapuolille.

Näin lähelle kissaa kuitenkin pääsimme:
Chipin sijoittamista kissa-kotiin en näe täysin mahdottomana, mutta kyllä se vaatisi paljon paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja myös kokemusta vastaavanlaisista tilanteista. Niinpä yhdessä yhdistyksen edustajan kanssa päätimme, että haetaan Chipille ensisijaisesti kissatonta kotia.

Eroahdistus

Kuten aiemmin kirjoitinkin, Chipillä on ollut ongelmia yksinolon kanssa. Ensimmäisestä kotihoitopaikasta kerrottiin, että ihmisten lähtiessä Chip saattoi hetken haukkua, mutta rauhoittui sitten. Paikkojen vaihtuminen ja stressi on tietysti vain lisännyt pojan epävarmuutta ja niinpä eroahdistus pääsi valloilleen toden teolla.

Chipin meille tullessa testasimme pojan käyttäytymistä ja jätimme nauhoituksen päälle, kun lähdimme käymään kioskilla. Chip aloitti haukkumisen heti muutaman minuutin sisään lähdön jälkeen ja haukkui koko ajan lakkaamatta. Juoksi huoneistossa ees taas ikkunalta ovelle ja läähätti hätääntyneenä.

Meillähän on se onni, että Miza voi ottaa koirat töihin mukaan, joten ei tarvi stressata poikaa yksinololla. Onneksemme talossamme on myös paksut seinät ja naapurit suorastaan enkeleitä tässä asiassa. Mutta häiriintyivät naapurit eli eivät, niin koirallehan tilanne on äärimmäisen rankka.

Viime viikko liikuttiin paljon ja koitettiin aktivoida pojua aivojumpalla ja peruskäskyjen harjoittelulla, luoden samalla pojalle tervettä itsetuntoa onnistumisista. Käytiin siellä akupunktiossa vähentämässä stressiä. Iltaisin rampattiin ovella ees taas ihan maksimissaan minuutin parin käyntejä, jotta poika ymmärtäisi meidän kyllä palaavan pian.

Rajasaaren keikan jälkeen otettiin ensimmäinen hieman pidempi (20min) harjoitus. Ja sen jälkeen on pidennetty aikaa treenien mennessä hyvin. Itse asiassa tälläkin hetkellä istun tässä käytävässä miniläppärin kanssa. Naapureilla riittää ihmettelemistä kun istumme iltaisin kylmässä, pimeässä rappukäytävässä emmekä edes puhu mitään :D

Taktiikkamme on huomauttaa huonosta käytöksestä ja palkita hyvästä. Jos Chip haukahtaa kerran tai pari, annamme olla, mutta jos näyttää että hakku "jää päälle" ravistamme kolinapurkkia käytävässä (oven takaa, ettei pelästy, mutta ymmärtää vinkin).

Sisään menemme tietysti vasta hiljaisella hetkellä ja silloin heti heitämme Chipille yhden sen lempileluista (vinkupallo).

Homma tuntuu toimivan, sillä edistystä tapahtuu koko ajan, joten näillä mennään :)

Kuvakimara Rajiksesta

Yleensä emme ihan näin pian (viikossa) uskalla lähteä hoitolaisten kanssa mennä rajasaareen, sillä paikka on niin iso vaikka aidattu onkin. Mutta tokihan chip on suomessa jo ollut useamman kuukauden ja pysyy puistoissa aina hyvin lähettyvillä. Viikonloppuna myös teho-harjoittelimme tänne-käskyä ja poika onkin todella nopea oppimaan.

Niinpä uskaltauduimme sunnuntaina rajikseen kun ilmakin oli niin mahtava. Ja reissu meni suorastaan loistavasti! Chip pysytteli koko ajan lähellä, eikä edes meinannut lähteä kauemmas meistä. Ja hienosti toimi luoksetulokin kun oli nameja tarjolla :)

Rajasaaressa taas kavereita ja vauhtia riitti!Chip nautti päästessään juoksemaan sydämensä kyllyydestä ja tutustumaan moniin uusiin koirakavereihin.

Vauhdin lomassa piti välillä huilia varjossa, viileässä ja kosteassa rantahiekassa.

Jotta reissu ei kävisi täysin huvittelusta, harjoittelimme välillä myös istu- ja paikka-käskyjä. Kuten kuvasta huomaa, istuminen meni erittäin hienosti. Paikka oli vähän haasteellisempi kun oli niin paljon kavereita ja muuta mielenkiintoista ympärillä.

Vedessä lotraaminen oli aika mukavaa, oli kyse sitten kuralätäköstä tai merestä.

Tämmöinen hyväntuulinen pirteä poika tämä Chip on, näyttää kuin sillä ei koskaan olisi huolen päivää ollutkaan :)

Kuka, mitä ja missä

Kerrotaanpas sitten vähän tarkemmin millaisesta pojasta tässä oikein on kyse.
Chip on luonteeltaan hyvin avoin ja vilkas pojankloppi. Vaikka ikää nyt on sen 3 vuotta, jolloin moni koira alkaa rauhoittua, niin Chip on kyllä edelleen pentumaisen leikkisä ja railakas tyyppi.

Chip on ketterä ja nopea, joten voisin hyvin kuvitella pojan agilityyn tai maastojuoksuun. Nenäkin toimii pojalla moitteettomasti, joten joku jäljestyskin olis kiva harrastus. Se mikä kuitenkin on varmaa, niin sohvaperunaksi tästä pojasta ei ole, vaan Chip tarvii ehdottomasti aktiivisen kodin.

Veikkaisin Chipissä olevan jotain paimenkoiraa, sillä Chip on myös hyvin tarkkaavainen ja nopea raegoimaan. Chip on erittäin fiksu ja siten varmasti helppo koulutettava, jos vain keksii millä motivoida.
Paimenkoiramaiseen tyyliin Chip reagoi helposti haukkumalla, mutta ainakaan meillä se ei ole tuottanut ongelmia. Käytävän äänistä poju ei juuri piittaa, mutta jos kylään tulee vieras, niin toki tältä pitää heti ottaa luulot pois :D



Aiemmassa kotihoitopaikassa Chip ja perheen toinen uros eivät oikein tulleet juttuun. Vaikkei pahempia yhteenottoja ollutkaan, niin Chip ärsytti toista koiraa haukkumalla ja tilanne oli kaikin puolin erittäin epämiellyttävä.
Meille tullessaan Chip tykkäsi vähän boostailla egoaan koiriksessa muille uroksille hyppimällä näiden selkään ja sutimalla niin maan peeveleesti merkkaamisen jälkeen. Yhtäkään rähinää ei kuitenkaan ole ollut Chipin meillä ollessa, vaikka on puistoiltu reilusti, ja nyt jo viikon sisään tuo äijäilykin on jäänyt huomattavasti vähemmälle.

Chip ei ole missään nimessä arka koira, vaan oikein reipas. Todellakin tuntuu uskomattomalta miten kaiken tämän kodinvaihto-shownkin jälkeen Chip vielä luottaa ihmisiin ja jaksaa olla reipas ja iloinen. Tokihan Chip on ollut älyttömän stressaantunut, etenkin juuri meille tullessaan, kun paikka oli reilun kuukauden sisään vaihtunut useamman kerran. Mutta hienosti poitsu on nyt rauhoittunut, ja torstaina Chip saikin nauttia akupunktion stressiä poistavasta vaikutuksesta.


Yksi Chipin suurimmista ongelmistahan on myös ollut tuo eroahdistus, joka on tietysti vain pahentunut tässä stressin myötä. Edellisessä hoitopaikassa Chip ilmeisesti haukkui putkeen sen 8h kun vara-mamma oli töissä :(
Niinpä onkin nyt otettu eroahdistuksen hoito ensisijaiseksi harjoittelun kohteeksi. Samoin ihan perustottelevaisuutta pitää treenata, sillä Chipiä ei ole selkeästikään kauheasti koulutettu. Sekin varmasti on yksi stressiä lisäävä seikka, kun ei oikein tiedä mitä ihmiset milloinkin haluavat, kun yhteinen kieli puuttuu.

Chip

Chipin elämän alkutaival ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Poika löydettiin Espanjan kaduilta auton kolhimana ja elämä tarhalla kotia odottamassa kesti pitkään. Vihdoin kodin saatuaan ja Suomeen päästyään Chip olikin liian innokas perheen kissoja kohtaan ja joutui vaihtamaan paikkaa.
Kotihoitokaan ei sujunut ongelmitta, vaan Chip joutui pariinkin otteeseen vaihtamaan hoitopaikkaa. Ensimmäisessä hoitopaikassa Chipillä oli ongelmia perheen uros-koiran kanssa ja toisessa taas ongelmaksi tuli eroahdistus (ja kärkkäät haukkumista sietämättömät naapurit).

Meille Chip tuli viikko sitten, eikä voi kuin hämmästellä pojan sinnikkyyttä, sillä edelleen kaiken tämän jälkeen Chip jaksaa edelleen olla luottavainen ja avoin nuori mies. Hieman rujohkon ulkokuoren takaa löytyykin mitä ihastuttavin ja iloisin koira.


Tässä blogissa kerron millainen on tämä energia-pakkaus ja miten arki-päivä sujuu tämän kovia kokeneen nuorikon kanssa :) Tarkoituksenamme on tietysti löytää pojalle Se Oikea loppuelämän koti!

Chipin perustiedot (arviolta):
Ikä noin 3+v.
Säkä 48cm
Paino 12kg
Chip hakee kotia kodittomien espanjan koirien kautta: http://www.espanjankoirat.com/