Luonne-testi

Vaikka meillä on ihan hyvin Chipin kanssa mennytkin, niin ajateltiin joka tapauksessa kääntyä ammattilaisen puoleen saadaksemme tarkemman ja varmemman arvion pojan luonteesta.
Varasimme siis ajan ongelmakoira kouluttajalle luonne-testaukseen.

Käännyimme Kirsi Aallon puoleen ( http://www.koirakoulukiti.palvelee.fi/ ), sillä hänellä on vankka kokemus vaikeistakin tapauksista ja hänen kanssaan olemme saaneet upeita tuloksia omien koiriemme ja hoitolaisten ongelmien ratkomisessa.

Chipin testi-tulokset eivät tuoneet maata-järisyttäviä uutisia, joten olemme olleet onneksi pojan kanssa suunnilleen oikeilla raiteilla :)
Chip on erittäin hyvähermoinen kova koira ja dominanssiakin löytyy, mutta Chip on äärimmäisen epävarma mitä tulee aikuisiin ihmisiin. Kirsi oli hyvin varma siitä, että joku aikuinen on satuttanut Chipiä ja kovasti, joka on johtanut tähän pelkoon vieraita ihmisiä kohtaan.

Pelottavassa tilanteessa Chip ei luota minuun eikä myöskään itseensä, vaan mieluummin ottaa jalat alleen ja pakenee kuin lähtee puolustautumaan.
Varmistui myös asia, josta olimme kyllä itse hyvin varmoja, mutta joku muu ehdotteli meille toista, mutta missään nimessä Chip EI OLE agressiivinen!

Kirsi sanoi, että kova luonne on varmasti ollut Chipin pelastus, pehmeä koira olisi seonnut päästään kaikissa näissä traumaattisissa kokemuksissa ja kodin vaihdoissa.

Kirsi kehui kovasti, että Chip on ihan älyttömän hieno koira, eikä todellakaan mikään ongelmakoira, vaan oikein hyvähermoinen ja tervejärkinen. Toivoi kovasti että poju löytäisi pian loppuelämän kodin.

Ohjeeksi vieraiden ihmisten lähestymiseen saatiin siedätys-hoito. Hiljaa hyvä tulee ja edetään verkkaiseen tahtiin niin ettei aiheuteta Chipille liikaa stressiä. Ts. hoitola-maskotti ajatukset unohdetaan hetkeksi ja keskitytään lenkkeilemään kampin keskustassa :D

Junassa matkalla Kitille

Kaksin kotona

Tänään jäätiin Chipin kanssa kahdestaan kotiin kun Miza lähti Taran ja Chilin kanssa töihin.
Chip ei ole yleensä moksiskaan moisesta.. se ei ole erityisen ihmeissään tai harmissaan ettei pääse Taran ja Chilin mukaan, mutta eipä myöskään erityisen innoissaan siitä, että saa "laatu-aikaa" minun kanssa.

Johtuen ehkä siitä, että mun kanssa laatu-aika on yleensä kaikkee muuta kuin laatu-aikaa. Joskus voidaan ehtiä vähän jotain harjoittelemaan, mutta yleensä mulla on paljon paperi-töitä ja Chip saa viihdyttää itse itseään.

Näitä päiviä on kuitenkin haluttu pitää senkin takia, että Chip tottuisi olemaan myös ilman muita koiria. Sehän voi olla, että tulevassa kodissa ei ole koiria ennestään.

Nojaa, tässä mä siis koitan kuumeisesti työskennellä, kun tuo roikkuu sohvan reunalla tuijottaen mua kiinteesti silmiin häntä heiluen...lakkaamatta...

Ja hei, kattokaa nyt tota.. millä tuollaista vastustat?! Yritin kyllä pysyä kovana...
No mutta kun työt on tehtävä, niin tulipa mieleeni, että ehkä Chip viihtyisi katsellen vaikka ulos... Vetäsin viltin tähän pöydälle ja nostin Chipin siihen ikkunan ääreen.

Se olikin itse asiassa loisto-ajatus! Vastapäätä on toimisto jonka ikkunoista näkyy siellä työskentelevät ihmiset ja toimiston pihalla on tietysti jonkun verran liikettä.. siinä oli Chipille oikein kivasti viihdykettä, välillä piti nousta oikein seisomaan että mitä siellä tapahtuu kun joku työnsi jotain kärryjä

Ja tirsaakin oli kiva ottaa pää ikkunalaudalla

Että tämmöistä paperityöpäivää täällä vietellään :)

Laatikkotalkoot

Näin sitä on vuosi vierähtänyt ja taas oli aika suunnata viikonlopuksi vaarilaan perinteisiin joululaatikko-talkoisiin :)

Sehän on pienille koirille aika piinaavaa, kun ihanat herkut tuoksuu ilmassa koko ajan, eikä keittiöön ole pääsyä laisinkaan.. ei siis mitään mahdollisuutta saada ryövättyä edes yhtä pientä lanttua naposteltavaksi.

Chip hoiti mallikkaasti vahdin hommaa, aivan kuin klonkku konsanaan

Välillä oli pakko ottaa myös tauko ja leikkiä vähän pallolla

Tai olla mummun rapsuteltavana

Lauantai-iltana seurasi jotain todella jännittävää...
Ovesta nimittäin vyöryi hyökkäysvaunut!!!

Ja mitäpä vaunujen sisältä paljastuikaan.. jotain mitä Chip ei ole ikinä nähnyt; Vauva!!

Itse vauvassa ei itse asiassa ollut oikeestaan mitään ihmeellistä. Kummallinen rääpäle mikä haisi vähän omituiselta. Mutta se oli kyllä kummallista miten ne ihmiset siinä suhtautui.. kaikki seisoi siinä ympärillä tuijottamassa, ja ihan niinkun ne olis vähän jännittäneetkin tätä pientä otusta :D Mutta eihän siinä mitään jännittävää ollut, semmoinen täysin vaaraton nyyttihän se oli.

Se mikä itse asiassa oli vauvassa aika mukavaa, oli se, että kaikki anto kauheesti kehuja ja rapsutuksia aina vauvan lähellä :)

Vauvan mukana tuli myös Chipille jo ennestään tuttu Iisa-tyttö. Iisaa piti taas kauhesti pussailla, tai kuten Iisa sanoo "nielaista".

Iisalla on muuten parin viikon päästä synttärit ja Iisa täyttää 4v. :)

Täytyy kyllä sanoa, että olen erittäin ylpeä Chipin käyttäytymisestä noiden pienten kanssa! Vieraiden tullessa Chip ensin ryysäsi tapansa mukaan heitä tervehtimään (ei kylläkään haukkunut), mutta pysähtyi kuin seinään Iisan kohdalle. Selvästi ymmärsi, että tässä on nyt kyseessä tämmöinen pieni, kenen lähellä pitää ottaa iisisti, sillä häntä ja korvat laskivat saman tien rennoiksi ja poitsu seurasi nätisti Iisaa peremmälle ja antoi tämän riisuutua rauhassa. Eikä haukkumisista ollut tietoakaan!

Pari kertaa siinä illan mittaan Chip joko innostui, tai vähän pelästyi Iisaa tämän tultua äkisti toisesta huoneesta, että Chip hyppäsi Iisaa vasten. Sitä Iisa hieman säikähti kun ei ole koiriin oikein tottunut, mutta nekin tilanteet menivät hyvin, kun Chip ei kuitenkaan haukkunut tai muuta vastaavaa ja tuli heti pois kun komennettiin.

Jossain välissä Mizan toinenkin (aikuinen) sisko käväisi siinä ja tämäkin kohtaaminen meni oikein hyvin ilman turhia hyppimisiä tai räkytyksiä.

Kaiken kaikkiaan oli siis erittäin tapahtumarikas ja mukava viikonloppu :)

Klinikka-maskotti

Mullahan on alakerrassa nykyään tuommoinen akupunktio- ja kauneusklinikka ja ajattelin että olisi mukavaa pitää Chipiä joskus mukana töissä - mähän hoidan siellä myös koiria akupunktiolla.

Jos voisin pitää Chipiä mukana, mulla olisi enemmän aikaa sen kanssa harrastamiseen ja kouluttamiseen, kun voitais tauoilla aina vähän treenailla.

"Ongelmana" vaan on se, että kun Chipin pitäisi päästä tutustumaan jokaiseen kotiin tulevaan ihmiseen, ja sitä ennen se tuppaa haukkumaan ja hyppimään. Tämähän on melko normaalia melkein missä tahansa koira-perheessä, mutta klinikalla ei tietenkään voi sallia, että Chip haukkuu asiakkaille ja hyppii niitä vasten.

Tuli sitten sopiva tilaisuus eräänä iltana, että mulle oli tulossa pari vanhaa vakkari-asiakasta, jotka ovat paljon Chipistä kuulleet. Joten kysäisin sopiiko, että Chip on mulla mukana, ja sehän sopi.

Halusin kuitenkin tehdä tilanteen asiakkaille mahdollisimman miellyttäväksi ja laittaa Chipin kiinni. Chipin kun pitäisi myös ehdottomasti harjoitella sitä, että kaikkiin vaan ei mennä tutustumaan.
Oli oma peti huoneen perällä, leluja, puruluita ja herkkutikkuja palkkioksi. Myös kolinapurkki ja pet corrector oli mukana siltä varalta, ettei palkinnot kiinnosta.

Ja kuinkas siinä kävikään - eipä kiinnostaneet palkkiot! Eikä purkit tai correctoritkaan muuta kuin silloin kun vieressä seisoin valmiina käyttämään. Räkytys alkoi heti kun selkäni käänsin :D No, onneksi asiakas oli kärsivällinen..

Seuraavan asiakkaan tullen otettiin sitten järeämmät aseet: lihaisa rustoluu! Ja johan alkoikin Chipiä kiinnostaa luu enemmän kuin asiakas - ei tullut haukun haukkua :) Tosin luu loppui kesken hoidon ja siinä vaiheessa räkytys alkoi taas, mutta meni nyt jo helpommin ohi correctoria käyttämällä.

Suurin ongelmahan tässä onkin se, että Chip ei pääse tutustumaan näihin ihmisiin. Kotiin tulevat vieraat on eri asia: ne tietää että meillä on koiria ja vaikka koira vähän hyppisi ja haukkuisi niin se ei haittaa. Ja hetihän Chip rauhoittuu, kun se pääsee tutustumaan.

Mutta Chipin pitää oppia myös se, että kaikkiin ei voi tutustua. Jotku voi olla allergisia ja toiset pelätä. Eikä lapsia vasten voi hyppiä.

Mutta toi toinen harjoitus meni jo niin hyvin, että uskon pojun kyllä oppivan aika pian :)
Ihan tässä lähipäivinä päästäänkin harjoittelemaan uudelleen.

Kesän muistoja

Synkkinä syyspäivinä on ihana muistella kesää ja katsella valokuvia.
Chiphän oli silloin juuri saamassa kotia enkä kirjoitellut tänne blogiin juuri ollenkaan, niin teillähän on kaikilla Chipin kesä-kuvat näkemäti!

Suurena osana meidän kesästä on tietysti veneily!

Chip on aivan luontainen vene-koira! Sitä ei merisairaus vaivaa eikä vanhan hinaajan kova moottorin jylinä pelota :) Pelastusliivitkään ei haitanneet yhtään sillon kun niitä piti käyttää, eikä isompikaan aallokko tätä poikaa horjuttanut!

Yksi Chipin lempipaikoista on tämä herkempiä heikottava ovi-paikka. Siitä näkee mahtavasti saariston upeat maisemat ja saa nuuhkia ihanaa meri-ilmaa tuulen pöllyttäessä turkkia.

Toinen lempipaikka on luonnollisesti kolo-koiran ihanuus, eli kuskin jaloissa mahdollisimman ahtaasti.

Saaristolaisuushan on varmasti jokaisen koiran unelma! Mikäpä sen mahtavampaa kuin kirmata vapaana pitkin metsiä, niittyjä ja kallioita. Saaressa tulee hyvin esiin Chipin maasto-ominaisuudet; paimenkoirana sen tulee olla ketterä ja nopea.

Merilevä oli Chipin mielestä ihan mieletöntä herkkua!!! Ehkä pojalla on jotain japanilaisia sukujuuria ;D

Chip ei käy varsinaisesti uimassa, mutta kahlailee paljon ja monesti menee makaamaan matalaan rantaveteen - ikäänkuin uisi käsipohjaa. Siitä en onnistunut saamaan yhtään kuvaa, mutta tässä näkyy taustalla yksi melko räjähtäneen näköinen märkä koira :)

Iltaisin olikin sitten aina niin väsynyttä koiraa, ettei paremmasta väliä :)

Bileet

Päästiinkin sitten harjoittelemaan lisää aika pian, sillä pidettiin viikonloppuna bileet. Siinähän oli Chipillä sitten ihmettelemistä, kun tuli ihmisiä ketä se ei ollut koskaan ennen nähnyt, tai vain kerran joskus kauan sitten. Ja kaiken lisäksi osalla oli vielä Halloween-naamiot päällä :D

Kaiken kaikkiaan meni hyvin. Vieraita ohjeistettiin, että ei kiinnitä koiraan mitään huomiota ainakaan ensimmäiseen 15 minuuttiin ja Chipiä komennettiin jos se alkoi intoilemaan. Suurimman osan kanssa meni loistavasti! Mutta yksi ystävämme, kuka vähän pelkää koiria, olikin sitten hankalampi. Hän tottakai koitti olla huomioimatta, mutta kyllähän koira vaistoaa pelon ja epävarmuuden ja hänellehän Chip tietysti haukkui kaikista eniten eikä meinannut millään rauhoittua.

Chipille on hirveän tärkeää vieraiden kanssa se, että se pääsee tutustumaan - omilla ehdoillaan! Eli vieras ei saa tulla Chipin luo, vaan Chip tulee itse vieraan luo kun on valmis. Tässä tapauksessa oli taas ongelma, että kun vieras pelkäsi, niin Chipin ei annettu mennä tämän luo, ja sehän taas oli Chipin kannalta vaikeaa käsittää kun ei saanut mennä nuuhkimaan.

Kyllähän Chip sitten loppupeleissä sulatti tämän säikynkin vieraan, mutta selkeästi meni kauemmin kuin muiden kohdalla.

Harmi kun ei tullut kuvattua koiria ollenkaan sitten illan mittaan, mutta näin rauhallisesti Chip otti ensimmäisten vieraiden jo saavuttua

Vieraita ja harjoittelua

Meillä on nyt viikon sisään käynyt harvinaisen paljon vieraita. No, mikä nyt on paljon, mutta 2 Chipille täysin vierasta ihmistä viikossa on meille paljon. Tämä on ollut sattumaa, mutta erittäin hyvä asia Chipin harjoittelun kannalta.

Meillähän Chip ei ole varsinaisesti hyökkäillyt vieraiden kimppuun tai näykkinyt näitä, kuten tapahtui kesällä "uudessa kodissa". Meilläkin Chip kyllä intoilee - sen kierrokset nousee ja se hyppii ja haukkuu - mikä ei ole kovin miellyttävää ellei ole koira-ihminen itse.

Chiphän on ihan hyvin uskonut kun sitä on sitten komentanut, mutta nyt haluttaisiin harjoitella koko intoilusta pois. Eli vieraita ei ryysätä moikkaamaan, eikä ainakaan saa hyppiä tai haukkua.

Nämä viikon harjoitukset on menneet paremmin kuin hyvin! Molemmilla kerroilla tosin on ollut "harhauttajia", eli vieras on tullut jo jonkun Chipille ennestään tutun kanssa, josta Chip on sitten ollut innoissaan.

Ensimmäinen vieras tuli mun veljen kanssa, broidi ja uusi tyttöystävä. Arihan on ollut Chipiä paljon hoitamassakin eikä olla nyt nähty moneen kuukauteen. Chip oli niin innoissaan Arin nähdessään, ettei edes huomannut, että mukana tuli joku tuntematon nainen :D

Toisen vieraan kanssa vähän sama juttu; sisko tuli Nami-koiran kanssa mukanaan mies, jota Chip ei ollut nähnyt koskaan. Chip aloitti saman tien painin Namin kanssa, eikä edes vilkaissut miestä.

Ainakin harhautus-taktiikalla vieraiden vastaanotto menee siis loistavasti! Sitten pitäisi vielä saada vieraita jotka tulee yksin.

Sienimetsällä

Viikonloppuna oli aivan mahtavat syysilmat, joten sienimetsällehän sitä piti lähteä tottakai!

Sienet yleensä jää kakkoseks, sillä pää-asia on että koirat pääsee juoksemaan ja toteuttamaan luonnollisia vaistojaan.

Chip ei aluksi aina oikein malta keskittyä kyllä mihinkään muuhun kuin Taran jahtaamiseen, mutta siinähän se kunto kasvaa kun tuollaisen super-nopean podencon perässä pinkoo.

Se on kyllä Chipissä ehdottomasti parhaita puolia, että se pysyy lähellä! Ei todellakaan tarvi arastella lähetä tolleen metsään sen kanssa ja pelätä että karkaisi.
Heti jos polulla me jäädään mutkan taakse, niin se jo pinkoo täysillä takaisin päin, eikä jätä meitä silmistään hetkeksikään.  Sehän tietysti varmasti osittain kuuluu siihen paimenkoiran luonteeseen - lauma pitää pitää koossa.

Me oltiin semmoinen 1,5 tuntia metsässä ja lähes koko ajan Chip veti ihan täysillä. Tai no se täysi kyllä hiipui siinä loppuakohden niin että hyvä kun jaksoi vähän jolkotella, mutta niin lujaa mentiin kuin vain jalat kantoi.

Pitäis varmaan koittaa jotain jälkeä joskus, että näkis olisiko Chipistä etsijäkoiraksi. Ainakin kotona nakkien piilotus-leikit menee kivasti.

Vaikka onkin täällä paljon puhuttu Chipin aktiivisuudesta ja jopa adhd-tyyppisistä luonteenpiirteistä, niin eipä tuota niin vaikea väsyttää ole. Tämän reissun jälkeen ei meinaan 2 päivään tarvinut käydä kuin pikaisilla 15min pisu-lenkeillä - niin väsynyttä karvakuonoa oltiin :)

Selvitystyötä

Noniin, sitten tosiaan vähän niihin syihin miksi Chipin koti-asia epäonnistui. Kaikki kuitenkin varmasti mielenkiinnolla ihmettelevät mikä meni vikaan.


Tämä perhe oli jo pitkään lueskellut Chipistä ja rakastunut tähän aivan tyystin, mutta molemmin puolin olimme aluksi hieman epävarmoja Chipin adoptiosta, sillä perheellä ei ollut ollut koiraa koskaan aiemmin.


Meillähän Chip oli saanut olla "kuin pellossa", sillä meillä ei ollut Chipin kanssa mitään ongelmia emmekä me vaadi koirilta temppuilua tai sotilaskuriakaan. Meille on pää-asia että normaali arki sujuu ja sana tarvittaessa kuuluu. Mutta koska kyse oli ensimmäisestä koirasta ja vielä melko vaativasta rodusta, oli tärkeää, että koirakouluun mentäisiin ja koulutukseen sekä harrastuksiin panostettaisiin.


Tutustuttiin perhe-ehdokkaaseen pitkään ja kyläiltiin puolin sekä toisin ja he olivat valmiita panostamaan Chipin kouluttamiseen ja ymmärsivät hyvin, että stressiä voi tulla ja sen myötä jos jonkinlaista ennaltaodottamatonta ongelmaa.


Muuttokin tehtiin hyvin pikkuhiljaa lyhyillä hoitoreissuilla aluksi, mutta kyllähän Chipin stressitaso nousi taivaisiin kun varsinainen muutto viimein koitti. Tilannetta ei auttanut, että yli-innokkaat ystävät ja sukulaiset halusivat tavata uutta koiraa ja tunkivat kylään, vaikka koitettiin tilannetta rauhoittaa. Tuli vähän sairastumistakin siinä uusien omistajien puolella ja koirakoulu-käynnitkin vähän jäivät, D.A.P-panta lakkasi vaikuttamasta ja niinhän siinä kävi, että Chip alkoi käydä melkoisilla kierroksilla.


Chip alkoi räkyttää vastaantulijoille ja hyppi vasten ja saattoi paimenkoiramaiseen tapaan näykkiäkin kotiin tulevia ihmisiä. Pahinta ehkä tilanteessa oli se, että uudessa kodissa kyläili paljon myös lapsia, jotka tietysti pelkäsivät tuollaista käytöstä, vaikkei Chip varsinaisesti aggressiivinen ollutkaan.


Yhdistyksen puolesta kävi ihmisiä opastamassa uutta perhettä (me ei oikein viitsitty mennä kun pelättiin että se nostaa chipin stressiä entisestään) ja välillä näytti vähän siltä, että tilanne olisikin parantunut. Mutta sitten tuli taas taantuma, eikä uusi perhe saanut tilannetta rauhoittumaan, vaan löivät hanskat tiskiin.


Kaiken kaikkiaan Chip ehti olla uudessa kodissaan vain reilu 1,5 kuukautta, joten paluu meille oli itsestäänselvyys ja meni täysin kivuttomasti. Poitsu varmaan ajatteli olleensa vain hoidossa välillä :D Stressi laski jo ensimmäisen illan aikana ja kaikki räkyttäminen ja riehuminen jäi pois kun palattiin tuttuihin turvallisiin rutiineihin.


Nyt pistetään täällä laumaa sitten sotilaskuriin ja tehdään Chipistä tottelevaisuus-valio! Vaikkei meillä tosiaan mitään varsinaisia ongelmia ei ole ollut, niin aletaan silti kouluttaa Chipiä paremmille käytöstavoille; hihnassa kuljetaan kauniisti sivulla eikä kotiin tulevien vieraiden lähelle mennä ollenkaan jne.


Ja vaikka kyse ei ongelma-koirasta olekaan, niin se tästä kokemuksesta opittiin, että Chipille etsitään nyt vain kotia, jolla on koira-kokemusta ennestään, ja kotia joka ymmärtää paimenkoiran sielunelämää :)

Unohtakaa tuo edellinen! :(

Juu, näinhän siinä kävi, että meidän osamme tämän pojan tarinassa ei päättynyt sittenkään. Vaikka kuinka huolella sitä kotia valittiin ja pitkään harkittiin ja tutustuttiin, niin uusi koti ei sitten kuitenkaan ollu Chipille sopiva :(

Rakas kaksnaama oli kodissaan noin 1,5 kuukautta ja on nyt sitten taas takaisin täällä meillä. Vähän aikaa mietittiin miten poju ylipäätään mahtaa enää jaksaa uutta kodin vaihdosta ja katseltiin miten sopeutuu taas takaisin meille, mutta niin hyvin on mennyt että oikein hyvin uskalletaan laittaa nyt uusi koti hakuseen :) Chipin vierailu tuossa perheessä jäi sen verran lyhyeksi, että ajatteli varmaan olevansa siellä vain hoidossa sillä meille taas tullessaan oli ihan kuin ei olisi mihinkään lähtenytkään :D

Seuraavassa postauksessa kerron vähän tarkemmin mitkä ongelmat Chip ja perhe kohtasivat ja mikä johti luopumis-päätökseen.
Nyt halusin kuitenkin pian "avata uudelleen" tämän blogin, jotta Chipin kodin etsintä pääsee pian jatkumaan entiseen tapaan!
Ja tosiaan, kotiselvityksiä siis laittaa palamaan osoitteessa http://www.espanjankoirat.com/

Vihdoinkin oma koti!!!

Ensinnäkin suuret pahoittelut tästä hiljais-elosta!
Kesäreissujen ym kiireiden lisäksi Chipin kodinvalinta-prosessi on ollut kovassa vauhdissa,  joten siinäkään mielessä en ole viitsinyt hirveästi tänne kirjoitella. Sillä kyselyitä tuli useampi ja niin hyviä ehdokkaita, että oli aika selvää että johonkin niistä kodeista Chip sijoitetaan.

Valinta on viimein tehty ja Chip siirtyy ensi viikon aikana Vantaalle Myyrmäkeen :)))

Meistä on tottakai ihanaa, että poju jää näin lähelle niin saamme varmasti häntä vielä jatkossakin tavata. Ja suurta plussaa on tottakai se, että uudet omistajat ovat nyt jo päässeet tutustumaan Chipiin hyvin ja siirto uuteen kotiin voidaan tehdä pehmeästi pikkuhiljaa aloittaen kyläily-reissuilla :)

Tämän kaksinaaman seikkailuja jää varmasti monikin kaipaamaan, mutta meidän  osamme tässä tarinassa on ohi ja jatkoa saattaa ehkä seurata espanjan koirien keskustelu-foorumilla jos uusi omistaja innostuu sinne sitten kirjoittelemaan.

Näkemiin ihana rakas pusu-poika! Viet osan sydämistämme mennessäsi :')

Huh hellettä

Upeita kesäpäiviä on saatu vietellä!
Koirilla tosin on ollut vähän tylsää kun on melkeinpä istuttu päivät päästään sisällä lukemassa tenttiin, mutta eipä nuo samalla tavalla varmaan aurikoa arvostakaan.

Yllättävän hyvin Chip kestää tuota kuumaa. Kuvittelisi että musta suht pitkä turkki olisi ihan tappoa, mutta ilmeisesti se sitten aika hyvin myös eristää. No, oli kuuma tai ei, se ei Chipin menoa ainakaan hidasta pätkän vertaa!

Koiriksessa mennä viilettää  ihan samaa tahtia ja haastaa muita leikkiin.
Chipillä on välillä vähän liian suuret kuvitelmat omasta maximi-nopeudestaan ja tuppaa sitten juoksemaan kovempaa mihin oikeasti fyysisesti pystyy. Kompurointiahan siitä seuraa, mutta eipä sekään poitsua lannista. Podenco-perheessä kun elää niin sitä on siinä tahdissa pysyttävä!

Sitä sitten muuten vielä, että en edelleenkään pysty tällä google-tililläni kommentoimaan :( Ärsyttävää kun eivät saa vikaa korjatuksi!
Mutta Annelle tiedoksi, että peti on ostettu HongKongista (samannäköisiä näin nyt muuten myös Ikeassa)
Ja Tiia: Rapsut toimitettiin ja pusuja tuli takaisin :) Se on hyvä että harkitset ja punnitset asioita tarkkaan. Kevyesti tämmöisiä päätöksiä ei kannata tehdä :)

Ja kun kerta kommentit eivät toimi, niin älkää epäröikö laittaa mailia aratar9@gmail.com !

Huomio huomio!!!

Bloggerilla on joku ongelma kommenttejen lähetyksen suhteen!
Eilen ja tänään en ole onnistunut vastaamaan kommentteihin, joten dissaaminen ei suinkaan ole tahallista :D

Vikaa kuulema parhaillaan koitetaan korjata, joten toivotaan että asia saadaan pian kuntoon!
Chipin suhteen voi tietysti laittaa myös sähköpostia meille osoitteeseen aratar9@gmail.com

Ja Chiphän siis etsii kotia espanjankoirien yhdistyksen kautta http://www.espanjankoirat.com/


"Kuka adoptoisi minut?"

Kolo-koira

Olen aikaisemmin  kirjoitellutkin, että Chip tykkää oleilla ahtaissa paikoissa. Mikähän luolakoira sitten mahtaakaan olla -  niin ahdasta paikkaa ei olekaan minne Chipsu ei ainakin yrittäisi änkeä. Jos sinne mahtuu, niin se on täydellinen! :)

Ja tietysti Chipinhän pitää aina olla lähellä ihmistä, vähintäänkin samassa huoneessa. Ja jos ihmisen lähellä sattuu vielä olemaan sopiva kolo minne voi änkeytyä niin aina parempi!

Chip valitsi heti meille tullessaan omaksi nukkumapaikakseen sängyn alustan, joten sinnehän sille peti tietysti laitettiin. Ja vaikka välissä muutettiinkin, niin sängyn alunen on Chipun oma paikka. Heti kun aletaan sammuttelemaan valoja niin Chip sujahtaa sängyn alle.

Tämä on yksi Chipin ehdottomia lempi-paikkoja; todella tunnelmallinen kolo. Se sijaitsee hobitti-talon näköisessä pienessä alkovissa ja tuossa itsekyhätyssä tietokone-tuolissa istuu melkein aina joku kun kotona ollaan.

Ennekuin saatiin uusi sohva vanhan rikkoutuneen tilalle, niin sohvan paikkaa korvasi ikean varavuode-hetekka. Sehän oli suorastaan loistava kolo, kun oli erittäin ahdas ja kaiken lisäksi päällä oli kaiken maailman peitteitä niin että siellä sai aivan salassa puuhastella mitä vain - kuten napostella pikkuhousuja :D

Kaverilla tässä just kyllä semmonen ilmekin, että "mitäs tänne kurkit, tää on mun piilopaikka"

Yksi Chipin lempipaikkoja on tietysti myös ruoka-pöydän alunen. Siellä on hyvä vahtia samalla jos vaikka jotain sattuisi pöydältä tippumaan. Ja minä, vara-mamma istun nykyään lähes kaikki päivät siinä pöydän ääressä kuumeisesti opiskelemassa.



Tämä oli myös joku väliaikainen opiskelu-paikka remontin aikana. Näin tämän läheisyyttä rakastavan koiran olo on mukavin - jossakin turvallisessa kolossa ihmisen vierellä :)

Seikkailu lääkäriin

Chip jäikin tänään mun kanssa kotiin, kun iltapäivällä oli aika eläinlääkärille rokotuksiin. Chip ei muuten ollut moksiskaan, vaikka oli kotona ainoa lajinsa edustaja, vaan nautti täysin siemauksin jakamattomasta huomiosta (tosin luin pää höyryssä tenttiin etten paljon poitsua ehtinyt huomioida).

Vaikka vähän ollaan Chipin kanssa julkisilla kuljettu, niin en juuri jännittänyt tulevaa matkaa. Espanjankoirat yhdistys käyttää Karhupuiston eläinlääkäreitä ja sinnehän miedän piti kampista mennä parillakin Chipille uudella kulkuneuvolla.

Näin reippaasti alkoi matkamme upeassa alkukesän säässä

Vaikka agility-mestarista tässä kyse onkin, niin ajattelin liukuportaiden olevan hieman haasteelliset, joten päätin mennä metro-laiturille hissillä. Se olikin Chipin mielestä melko jännittävä ja mielenkiintoinen paikka. (Varmaan kaikki spurgu-hajut..)



Metroon Chip astui kuin vanha tekijä eikä ihmetellyt yhtään moista melu-rakkinetta. Hankalinta tilanteessa selkeästi oli se, ettei päässyt moikkaamaan kaikkia paikalla olijoita tai tervehtimään junaan saapuvia.

seuraavana haasteena olikin sitten Hakaniemessä sporaan meneminen. Sattui meille sopivasti matalalattia-malli :)

Sporassakin Chip oli täysin elementissään - kunnon citykoira! Ei mitään arasteluja. Ainoa mistä pienen jännityksen huomasi oli että Chip läähätti aika paljon - mutta toki lämpöäkin oli jotain 22 ja aurinkoa täydeltä terältä, eikä Chip ole niukkakarvaista rotua.

Oltiin tietysti lähdetty liian myöhään liikenteeseen ja päätin hypätä seuraavaan sporaan joka vaan menee oikeaan suuntaan ja jouduttiin jäämään pois vähän eri pysäkillä kuin olisin toivonut. Ja kallio... oi kallio... miks sekoitat mun pään?! Kuvittelin ihan että meidän pitää kääntyä oikealle kun olisikin pitänyt kääntyä vasemmalle! Oltiin ihan lekuri-aseman vieressä kun lähdin painelemaan ihan väärään suuntaan! Pian turvauduttiin paikallisten alku-asukkaiden apuun ja kysyttiin tietä - ja lampsittiin takaisin sinne mistä oltiin tultukin :D

No päästiinpä sitten kuitenkin viimein perille eikä myöhästyttykään kovin pahasti. Näin hienosti Chip odotteli lääkärin huoneessa kun tämä asetteli piikkejä riviin iskettäväksi pahaa-aavistamattoman koirapolon takamukseen.

Ihan hienosti meni rokotusten anto. Niskaan pistämisestä meinasi tulla hepuli, joten pistettiin takapuoleen kun pidin hellästi mutta päättäväisesti pojasta kiinni. Pientä vastustelua oli ilmassa, mutta ei mitään että olisi tarvinut kovempia otteita käyttää.

Paluumatkallakin meni paremmin kuin hyvin raitiovaunussa ja metrossa kulkeminen. Nyt Chip ei enää edes yrittänyt päästä moikkailemaan kulkijoita, vaan keskittyi lähinnä tutkimaan mitä syötävää ihmiset olivat lattioille murustelleet.

Kun kaikki oli kerta mennyt niin hienosti, niin päätin lisätä vielä vähän haastetta ja mentiin sitten rullaportaat sekä ylös että alas ja todella upeasti meni! Chip meinasi ensin vähän aristella portaisiin menoa, kun liukuivat siinä, mutta pienellä avustuksella hihnasta vetäen meni loistavasti! ja portaista tultiin pois kuin sitä tehtäisiin päivittäin! Hölmöhän tietysti olin kun näin aliarvioin tämän agilitystäkin kuuluisan ketteryyden!

Jotta jännitys ei jäisi päälle ja matkasta jäisi hyvä mieli mentiin vielä tohon omaan pikkukoirikseen vähän juoksemaan. Ja vaikka kuinka oli hyvä ilma valokuvata, niin tämmöisiähän niistä sitten tuli. Vauhtia siis riitti.

Tämmöinen mukava pentukin tuli siihen puistoon, jonka kanssa Chipu juoksi pari rundia. Mutta sen verran oli väsynyttä poikaa ja kuumakin oli ettei kauaa viitsitty puistossa olla.