Asioitiin Mäkkärin drive-innissä yksi päivä ja Chip tietysti kurkisteli ikkunasta tuoksujen huumaamana, niin meitä palveleva tyttö alkoi kysellä ja jutella koirista. Hänellä itselläänkin oli 3 koiraa ja oli joskus ajatellutkin rescue-koiran hankintaa muttei ollut uskaltanut. Mehän tietysti Chipiä siinä heti kaupiteltiin, sillä tosiaan, tämä poju edelleen etsii sitä ikiomaa kotia!
Siinä sitten kotiin ajallessamme pohdiskelimme, että oikeesti Chip on kyllä itse asiassa aivan äärettömän helppo koira ja sopii melkein perheeseen kuin perheeseen. Chip on kyllä hyvin aktiivinen koira, että sohvaperunaksi ja ainoastaan sylin lämmittäjäksi siitä ei kyllä ole, vaan Chip tarvii perheen jossa sen kanssa puuhaillaan ja harrastetaan. Vaikka sitten puistoilun jälkeen rakastaa käpertyä kainaloon pusuttelemaan :)
Erohadistushan Chipillä oli meille tullessaan, mutta se liittyi varmasti kovaan stressiin, ja nythän ei ole mitään oireita ollut enää kuukausiin. Joten vaikka ea uusisikin, niin se on varmasti harjoittelulla hoidettavissa oleva asia.
Chip pärjää erittäin hyvin muiden koirien kanssa (sekä urosten, että narttujen), joten Chip sopii hyvin perheeseen missä on muitakin koiria. Mutta toisaalta taas Chip tykkää kotosalla leikkiä myös yksikseen ja kaipaa enemmänkin ihmisen läheisyyttä, joten uskon Chipin sopivan ihan hyvin myös perheeseen, jossa ei toista koiraa ole.
Lapsista meillä ei ole lähikontaktia, mutta ainakaan viereisen leikkipuiston lapsiin Chip ei reagoi mitenkään. Myöskään Chip ei pelkää autoja tai kovia ääniä. Tässä keskustassa tulee törmättyä milloin minkäkinlaiseen menopeliin (lumiaurat ym:t) eikä Uuden Vuoden raketti-paukettakaan poju edes huomannut (toki nyt ei juuri keskiyöllä ulos tietysti lähdettykään).
Chip ei ole mitenkään erityisen vahti-viettinen, mutta riistaviettiä jonkun verran löytyy. Esim. kissaperhe kyllä joutuisi näkemään suuren vaivan poikaa kouluttaessaan, mutta en näe tätäkään tilannetta täysin mahdottomana.
Chip ei ole karkailevaa tyyppiä ja sen kanssa voi maaseutu-oloissa ulkoilla vapaasti - tietysti uuden omistajan pitää ensin ansaita pojun luottamus ja oppia tuntemaan ennenkuin missä vaan voi vapaaksi päästää.
Chipin suurin "ongelma" on se, että se tykkää syödä mussuttaa kaiken pienen irtaimen mitä lattioilta löytyy. Huonekaluja tai muuta isompaa Chip ei syö, mutta nytkin remontin aikana lattioilla on vaikka mitä pientä hiekkapaperista maalisuteihin, niin ne pojulle kyllä maistuu.
Toki paikkojen siistinä pitämisellä minimoidaan vahingot, mutta eniten huolestuttaa mahdollisten suolitukosten vaara.
Edellinen hoitolainen Shaggy oli samanlainen ja johdonmukaisella koulutuksella uusi perhe on saanut Säkin luopumaan tästä tavasta - enää ei edes riko, kunhan mussuttaa märäksi :) Että uskon kyllä että tämäkin paha tapa on Chipillä pois koulutettavissa.
Chip antaa käsitellä itseään hyvin, kuten silmänhoidossa huomattiin ja on kaikin puolin oikein kiltti, ihana ja fiksu poika <3
Missä siis viipyy tämän kultamurun oma koti?!
Chip on muuten melkoinen aamu-torkku! Poitsu pysyy sängyn alla tasan tarkkaan niin kauan kunnes ollaan ulos lähdössä ja sillonkin pitää monesti houkutella jos on arkena aikainen herätys. Viikonloppu-aamuisin ei tosiaan tarvi Chipin kanssa huolehtia, että pitääkö ryysätä pisulle.
Meillä on tapana ruokkia koirat aamulla ensimmäisenä ja Miza käyttää ne pisulla sitten samalla mennessään töihin. Vaikka Chip onkin melko perso ruualle, niin aamuisin ei kuitenkaan oikein ruoka-halua ole, vaan pojua joutuu monesti maanittelemaan syömään.
Tässä kuva eräältä aamulta kun sain maaniteltua Chipin olohuoneeseen, mutta lysähti vain koiranpunkkaan ja kävi uudellen nukkumaan. Kun ei tullut paikalleen syömään niin vein kipon siihen viereen.. poju oli jopa niin laiska ettei viitsinyt nousta ylös syömään vaan söi makuultaan :D
Ja juuri kun kehuin, että Chip ei ole reagoinut muuttoon mitenkään, niin johan alkoi. Chip on alkanut merkkailemaan ja härnäämään Chiliä. En tiedä johtuuko tämä nyt tästä kaikesta muutto-hässäkästä, remontista ja kiireestä, vai hakeeko poika nyt tosiaan paikkaansa tässä laumassa kun on alkanut kunnolla kotiutua.
Aika ehkä näyttää, eikä tilanne onneksi paha ole. Lähinnä jos Chiliä oikein lällyttää, niin Chip tulee siihen ärisemään ja muutaman kerran on merkannut sisälle. Pojathan on aika saman ikäisiä ja molemmat kuitenkin täysin Taran tossun alla, niin voihan olla että miettivät nyt omaa nokkimisjärjestystään.
Remontti, muutto, kiire ja hössötys ei ole vaikuttanut Chipiin juuri laisinkaan. Tara ja Chili ovat vaikuttaneet huomattavasti stressaantuneemmilta, kun Chip on suhtautunut kaikkeen härdelliin suht lungisti. (Jouduimme muuttamaan uuteen asuntoon, vaikka remontti oli vielä pahasti kesken).
Chip on kovasti ollut remontissa mukana ja hyvin kiinnostunut kaikesta mitä tehdään. On pitänyt olla vähän varuillaankin, kun Chipillä on huono tapa pistellä poskeensa monenlaisia juttuja mitä lattioilta löytyy. Mm. uretaani-vaahto oli Chipin mielestä mitä suurinta herkkua!
Eteisen lattioita saumaillessa koirat, Chip etenkin halusi olla työnvahtina mukana toiminnassa. Näin rennosti poju kuitenkin seuraili portin takaa meidän puuhia.
Siskoni muutti meidän vanhaan asuntoon ja Chip saikin oivan leikki-kaverin puolivuotiaasta sakemanni-mixistä :) Tässä härdellissä ei ole kuviakaan ehditty juuri ottaa, mutta lupaan myöhemmin laittaa kuvia Chipistä ja uudesta tyttö-ystävästä ;)
