Vieraita ja harjoittelua

Meillä on nyt viikon sisään käynyt harvinaisen paljon vieraita. No, mikä nyt on paljon, mutta 2 Chipille täysin vierasta ihmistä viikossa on meille paljon. Tämä on ollut sattumaa, mutta erittäin hyvä asia Chipin harjoittelun kannalta.

Meillähän Chip ei ole varsinaisesti hyökkäillyt vieraiden kimppuun tai näykkinyt näitä, kuten tapahtui kesällä "uudessa kodissa". Meilläkin Chip kyllä intoilee - sen kierrokset nousee ja se hyppii ja haukkuu - mikä ei ole kovin miellyttävää ellei ole koira-ihminen itse.

Chiphän on ihan hyvin uskonut kun sitä on sitten komentanut, mutta nyt haluttaisiin harjoitella koko intoilusta pois. Eli vieraita ei ryysätä moikkaamaan, eikä ainakaan saa hyppiä tai haukkua.

Nämä viikon harjoitukset on menneet paremmin kuin hyvin! Molemmilla kerroilla tosin on ollut "harhauttajia", eli vieras on tullut jo jonkun Chipille ennestään tutun kanssa, josta Chip on sitten ollut innoissaan.

Ensimmäinen vieras tuli mun veljen kanssa, broidi ja uusi tyttöystävä. Arihan on ollut Chipiä paljon hoitamassakin eikä olla nyt nähty moneen kuukauteen. Chip oli niin innoissaan Arin nähdessään, ettei edes huomannut, että mukana tuli joku tuntematon nainen :D

Toisen vieraan kanssa vähän sama juttu; sisko tuli Nami-koiran kanssa mukanaan mies, jota Chip ei ollut nähnyt koskaan. Chip aloitti saman tien painin Namin kanssa, eikä edes vilkaissut miestä.

Ainakin harhautus-taktiikalla vieraiden vastaanotto menee siis loistavasti! Sitten pitäisi vielä saada vieraita jotka tulee yksin.

Sienimetsällä

Viikonloppuna oli aivan mahtavat syysilmat, joten sienimetsällehän sitä piti lähteä tottakai!

Sienet yleensä jää kakkoseks, sillä pää-asia on että koirat pääsee juoksemaan ja toteuttamaan luonnollisia vaistojaan.

Chip ei aluksi aina oikein malta keskittyä kyllä mihinkään muuhun kuin Taran jahtaamiseen, mutta siinähän se kunto kasvaa kun tuollaisen super-nopean podencon perässä pinkoo.

Se on kyllä Chipissä ehdottomasti parhaita puolia, että se pysyy lähellä! Ei todellakaan tarvi arastella lähetä tolleen metsään sen kanssa ja pelätä että karkaisi.
Heti jos polulla me jäädään mutkan taakse, niin se jo pinkoo täysillä takaisin päin, eikä jätä meitä silmistään hetkeksikään.  Sehän tietysti varmasti osittain kuuluu siihen paimenkoiran luonteeseen - lauma pitää pitää koossa.

Me oltiin semmoinen 1,5 tuntia metsässä ja lähes koko ajan Chip veti ihan täysillä. Tai no se täysi kyllä hiipui siinä loppuakohden niin että hyvä kun jaksoi vähän jolkotella, mutta niin lujaa mentiin kuin vain jalat kantoi.

Pitäis varmaan koittaa jotain jälkeä joskus, että näkis olisiko Chipistä etsijäkoiraksi. Ainakin kotona nakkien piilotus-leikit menee kivasti.

Vaikka onkin täällä paljon puhuttu Chipin aktiivisuudesta ja jopa adhd-tyyppisistä luonteenpiirteistä, niin eipä tuota niin vaikea väsyttää ole. Tämän reissun jälkeen ei meinaan 2 päivään tarvinut käydä kuin pikaisilla 15min pisu-lenkeillä - niin väsynyttä karvakuonoa oltiin :)

Selvitystyötä

Noniin, sitten tosiaan vähän niihin syihin miksi Chipin koti-asia epäonnistui. Kaikki kuitenkin varmasti mielenkiinnolla ihmettelevät mikä meni vikaan.


Tämä perhe oli jo pitkään lueskellut Chipistä ja rakastunut tähän aivan tyystin, mutta molemmin puolin olimme aluksi hieman epävarmoja Chipin adoptiosta, sillä perheellä ei ollut ollut koiraa koskaan aiemmin.


Meillähän Chip oli saanut olla "kuin pellossa", sillä meillä ei ollut Chipin kanssa mitään ongelmia emmekä me vaadi koirilta temppuilua tai sotilaskuriakaan. Meille on pää-asia että normaali arki sujuu ja sana tarvittaessa kuuluu. Mutta koska kyse oli ensimmäisestä koirasta ja vielä melko vaativasta rodusta, oli tärkeää, että koirakouluun mentäisiin ja koulutukseen sekä harrastuksiin panostettaisiin.


Tutustuttiin perhe-ehdokkaaseen pitkään ja kyläiltiin puolin sekä toisin ja he olivat valmiita panostamaan Chipin kouluttamiseen ja ymmärsivät hyvin, että stressiä voi tulla ja sen myötä jos jonkinlaista ennaltaodottamatonta ongelmaa.


Muuttokin tehtiin hyvin pikkuhiljaa lyhyillä hoitoreissuilla aluksi, mutta kyllähän Chipin stressitaso nousi taivaisiin kun varsinainen muutto viimein koitti. Tilannetta ei auttanut, että yli-innokkaat ystävät ja sukulaiset halusivat tavata uutta koiraa ja tunkivat kylään, vaikka koitettiin tilannetta rauhoittaa. Tuli vähän sairastumistakin siinä uusien omistajien puolella ja koirakoulu-käynnitkin vähän jäivät, D.A.P-panta lakkasi vaikuttamasta ja niinhän siinä kävi, että Chip alkoi käydä melkoisilla kierroksilla.


Chip alkoi räkyttää vastaantulijoille ja hyppi vasten ja saattoi paimenkoiramaiseen tapaan näykkiäkin kotiin tulevia ihmisiä. Pahinta ehkä tilanteessa oli se, että uudessa kodissa kyläili paljon myös lapsia, jotka tietysti pelkäsivät tuollaista käytöstä, vaikkei Chip varsinaisesti aggressiivinen ollutkaan.


Yhdistyksen puolesta kävi ihmisiä opastamassa uutta perhettä (me ei oikein viitsitty mennä kun pelättiin että se nostaa chipin stressiä entisestään) ja välillä näytti vähän siltä, että tilanne olisikin parantunut. Mutta sitten tuli taas taantuma, eikä uusi perhe saanut tilannetta rauhoittumaan, vaan löivät hanskat tiskiin.


Kaiken kaikkiaan Chip ehti olla uudessa kodissaan vain reilu 1,5 kuukautta, joten paluu meille oli itsestäänselvyys ja meni täysin kivuttomasti. Poitsu varmaan ajatteli olleensa vain hoidossa välillä :D Stressi laski jo ensimmäisen illan aikana ja kaikki räkyttäminen ja riehuminen jäi pois kun palattiin tuttuihin turvallisiin rutiineihin.


Nyt pistetään täällä laumaa sitten sotilaskuriin ja tehdään Chipistä tottelevaisuus-valio! Vaikkei meillä tosiaan mitään varsinaisia ongelmia ei ole ollut, niin aletaan silti kouluttaa Chipiä paremmille käytöstavoille; hihnassa kuljetaan kauniisti sivulla eikä kotiin tulevien vieraiden lähelle mennä ollenkaan jne.


Ja vaikka kyse ei ongelma-koirasta olekaan, niin se tästä kokemuksesta opittiin, että Chipille etsitään nyt vain kotia, jolla on koira-kokemusta ennestään, ja kotia joka ymmärtää paimenkoiran sielunelämää :)

Unohtakaa tuo edellinen! :(

Juu, näinhän siinä kävi, että meidän osamme tämän pojan tarinassa ei päättynyt sittenkään. Vaikka kuinka huolella sitä kotia valittiin ja pitkään harkittiin ja tutustuttiin, niin uusi koti ei sitten kuitenkaan ollu Chipille sopiva :(

Rakas kaksnaama oli kodissaan noin 1,5 kuukautta ja on nyt sitten taas takaisin täällä meillä. Vähän aikaa mietittiin miten poju ylipäätään mahtaa enää jaksaa uutta kodin vaihdosta ja katseltiin miten sopeutuu taas takaisin meille, mutta niin hyvin on mennyt että oikein hyvin uskalletaan laittaa nyt uusi koti hakuseen :) Chipin vierailu tuossa perheessä jäi sen verran lyhyeksi, että ajatteli varmaan olevansa siellä vain hoidossa sillä meille taas tullessaan oli ihan kuin ei olisi mihinkään lähtenytkään :D

Seuraavassa postauksessa kerron vähän tarkemmin mitkä ongelmat Chip ja perhe kohtasivat ja mikä johti luopumis-päätökseen.
Nyt halusin kuitenkin pian "avata uudelleen" tämän blogin, jotta Chipin kodin etsintä pääsee pian jatkumaan entiseen tapaan!
Ja tosiaan, kotiselvityksiä siis laittaa palamaan osoitteessa http://www.espanjankoirat.com/