Lapsukaisia

Saimme eilen loistavan tilaisuuden nähdä miten Chip reagoi pieniin lapsiin! Tokihan meillä on tuossa kadun toisella puolella vilkas puisto ja paljon leikkiviä lapsia siinä kohtaa, mutta ainahan se on erilaista ulkona ja hihnassa. Tuossa puistossa Chip ei ole reagoinut lapsiin mitenkään vaikka ovat kirkuen juosseet ohi.

Eilen oltiin sitten Mizan vanhemmilla käymässä ja sinne pöllähti Mizan sisko 3 vuotiaan tyttärensä kanssa.  Chip reagoi tulijoihin siinä miten muihinkin, että ensin piti vähän haukkua kun jänskätti, mutta heti kun pääsi nuuskimaan ja tutustumaan niin kaikki meni hyvin. Iisa tyttöä piti tietysti kovasti pussailla - nielaista kuten Iisa sanoi :D

Chipillä on pari arkaa paikkaa - tassut ja häntä, joihin ei mielellään anna kauheasti kajota. Toki saa silittää ym. mutta esim kynsien leikkaaminen ja hännän harjaaminen on Chipin mielestä erittäin epämiellyttävää puuhaa. Näitäkin toimenpiteitä Chip kyllä antaa tehdä, mutta jos oikein takkuja hännästä sutii, niin Chip saattaa hellästi ottaa hampailla kädestä kiinni, ei se pure, mutta näyttää ettei ole kivaa. 
Joten lapset pitäisi tietysti opettaa ettei koiraa saa kiskoa hännästä - mutta tämähän nyt on tietysti itsestäänselvää joka tapauksessa. Eli uskoisin että Chip sopeutuisi oikein mainiosti myös lapsiperheeseen!