keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Seikkailu lääkäriin

Chip jäikin tänään mun kanssa kotiin, kun iltapäivällä oli aika eläinlääkärille rokotuksiin. Chip ei muuten ollut moksiskaan, vaikka oli kotona ainoa lajinsa edustaja, vaan nautti täysin siemauksin jakamattomasta huomiosta (tosin luin pää höyryssä tenttiin etten paljon poitsua ehtinyt huomioida).

Vaikka vähän ollaan Chipin kanssa julkisilla kuljettu, niin en juuri jännittänyt tulevaa matkaa. Espanjankoirat yhdistys käyttää Karhupuiston eläinlääkäreitä ja sinnehän miedän piti kampista mennä parillakin Chipille uudella kulkuneuvolla.

Näin reippaasti alkoi matkamme upeassa alkukesän säässä


Vaikka agility-mestarista tässä kyse onkin, niin ajattelin liukuportaiden olevan hieman haasteelliset, joten päätin mennä metro-laiturille hissillä. Se olikin Chipin mielestä melko jännittävä ja mielenkiintoinen paikka. (Varmaan kaikki spurgu-hajut..)



Metroon Chip astui kuin vanha tekijä eikä ihmetellyt yhtään moista melu-rakkinetta. Hankalinta tilanteessa selkeästi oli se, ettei päässyt moikkaamaan kaikkia paikalla olijoita tai tervehtimään junaan saapuvia.


seuraavana haasteena olikin sitten Hakaniemessä sporaan meneminen. Sattui meille sopivasti matalalattia-malli :)


Sporassakin Chip oli täysin elementissään - kunnon citykoira! Ei mitään arasteluja. Ainoa mistä pienen jännityksen huomasi oli että Chip läähätti aika paljon - mutta toki lämpöäkin oli jotain 22 ja aurinkoa täydeltä terältä, eikä Chip ole niukkakarvaista rotua.


Oltiin tietysti lähdetty liian myöhään liikenteeseen ja päätin hypätä seuraavaan sporaan joka vaan menee oikeaan suuntaan ja jouduttiin jäämään pois vähän eri pysäkillä kuin olisin toivonut. Ja kallio... oi kallio... miks sekoitat mun pään?! Kuvittelin ihan että meidän pitää kääntyä oikealle kun olisikin pitänyt kääntyä vasemmalle! Oltiin ihan lekuri-aseman vieressä kun lähdin painelemaan ihan väärään suuntaan! Pian turvauduttiin paikallisten alku-asukkaiden apuun ja kysyttiin tietä - ja lampsittiin takaisin sinne mistä oltiin tultukin :D


No päästiinpä sitten kuitenkin viimein perille eikä myöhästyttykään kovin pahasti. Näin hienosti Chip odotteli lääkärin huoneessa kun tämä asetteli piikkejä riviin iskettäväksi pahaa-aavistamattoman koirapolon takamukseen.


Ihan hienosti meni rokotusten anto. Niskaan pistämisestä meinasi tulla hepuli, joten pistettiin takapuoleen kun pidin hellästi mutta päättäväisesti pojasta kiinni. Pientä vastustelua oli ilmassa, mutta ei mitään että olisi tarvinut kovempia otteita käyttää.

Paluumatkallakin meni paremmin kuin hyvin raitiovaunussa ja metrossa kulkeminen. Nyt Chip ei enää edes yrittänyt päästä moikkailemaan kulkijoita, vaan keskittyi lähinnä tutkimaan mitä syötävää ihmiset olivat lattioille murustelleet.


Kun kaikki oli kerta mennyt niin hienosti, niin päätin lisätä vielä vähän haastetta ja mentiin sitten rullaportaat sekä ylös että alas ja todella upeasti meni! Chip meinasi ensin vähän aristella portaisiin menoa, kun liukuivat siinä, mutta pienellä avustuksella hihnasta vetäen meni loistavasti! ja portaista tultiin pois kuin sitä tehtäisiin päivittäin! Hölmöhän tietysti olin kun näin aliarvioin tämän agilitystäkin kuuluisan ketteryyden!


Jotta jännitys ei jäisi päälle ja matkasta jäisi hyvä mieli mentiin vielä tohon omaan pikkukoirikseen vähän juoksemaan. Ja vaikka kuinka oli hyvä ilma valokuvata, niin tämmöisiähän niistä sitten tuli. Vauhtia siis riitti.


Tämmöinen mukava pentukin tuli siihen puistoon, jonka kanssa Chipu juoksi pari rundia. Mutta sen verran oli väsynyttä poikaa ja kuumakin oli ettei kauaa viitsitty puistossa olla.


8 kommenttia:

  1. Voi Chip kun osaatkin olla suloinen! Näyttäisi olevan samaa näköä kuin Shaggyssa, ainakin kuvien perustella. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana koira! Itselläni haaveissa hankkia Lukalle, 1v 8kk suomenlapinkoira poika, kaveri ja rakastuin Chipiin täysin! :) Harmi vain, että asun 30 neliön yksiössä ja kahden koiran leikkeissä tämä voisi käydä pieneksi, eikä nyt opiskeluaikana ole vielä mahdollista isompaan muuttaa. Chip todella ansaitsisi saada hyvän kodin!

    VastaaPoista
  3. Missäs päin Tiia asut, jos vaikka treffattaisiin joku ilta?! Näkis mitä pojat toisistaan tykkää. Eihän 30m2 asunto niin suuri ole, mutta kyllä sinne pari koiraa menee. Chip aika paljon sisällä ollessa tykkää vaan koisia kainalossa :) Kunhan on vaan saanut tarpeeksi liikuntaa ja painia ulkosalla :D
    Ja jos käy tila ahtaaksi, niin onhan meillä täällä metalli-mies joka äkkiä pykäsee sulle sinne parven niin tulee enemmän oleskelu-tilaa ;)

    Chip on todella ihan huippuhurtta! Kummallista ettei moista murua ole viety käsistä aikaa sitten!

    VastaaPoista
  4. Kaislanen: Chip on tosiaan kylkä melkein kuin ilmetty Shaggy - vähän pienempi vain. Välillä itsekin sekoilen kun katselen valokuvia jossa ei näy Chipin arpi, että kumpikas koira siinä onkaan :D

    Niillä on kovin samat tavatkin ja sama juoksutyyli ja kaikkee :)

    VastaaPoista
  5. Me asutaan pojan kanssa Turussa eli ei ihan vieressä. Ja tosiaan tää 30 neliötä on siinä rajalla viitsiikö ottaa toista koiraa vai ei, vaikka tokihan ne tässä menisi, kun vaan tarpeeksi on ulkona heidän kanssaan. Luka on todella sosiaalinen ja kiltti poika, rakastaa kaikkia ja ilmaisee sen turhankin äänekkäästi. :) Kun lueskeli noita blogitekstejä, niin tuli Chipistä sellainen olo, että aika samanluonteinen tämän mun pojan kanssa - painiremu ihan parasta, julkisilla liikkuminen niin helppoa ja kotona voi sit nukkua. :D Kahden koiran kanssa bussilla matkaaminen varmastikin tulisi olemaan todella hauskaa, kun itselläni ei ole autoa ollenkaan, mutta Luka niin rakastaisi kaveria, siksi ollut pitkään harkinnassa.

    VastaaPoista
  6. Harmi kun asutte niin kaukana, mutta mieti nyt, jos vaikka innostuisitte tulemaan tänne päin kyläilemään. Chip on kyllä tosiaan aivan mahtava tyyppi ja tulee kyllä loistavasti toimeen muiden koirien kanssa ja olisikin ihan kiva jos sillä olisi uudessa kodissa koira-kaveri. Vaikka toisaalta uskon, että se ei ole välttämättömyys ja voisi hyvinkin pärjätä ainoana koiranakin. Mutta ainahan se töissä/koulussa käyvillä ihmisillä olis kiva jos koiralla ois kaveri eikä tarvis yksinään odotella omistajaa koko päivää. Että varmasti olis Lukallekin kiva saada oma bestis, etenkin jos on sosiaalinen tyyppi :)

    VastaaPoista
  7. On se paljon harkinnassa ollut, sydän sanoo ehdottomasti kyllä, mutta järki vielä pistää vastaan. Kun ei tosiaan ole autoa, bussimatkailu kahden koiran kanssa vaikeaa, samoin joskus tarvittavan hoitopaikan saanti yms. Niin paljon hyvää siitä tulisi ja Lukakin tykkäisi todella paljon, mutta ajankohtana tämä ehkä huono (pieni asunto, opiskelijabudjetti, ei autoa). Katsoo nyt miten käy: saanko järjen äänen hiljennettyä ja ihastuminen Chipiin vie voiton vai koitanko olla "järkevä". Jos valmistuisin nyt, enkä joulukuussa 2012, niin poika muuttaisi meille heti! :) Vaikiaa vaikiaa, mutta on Chip aatteissa joka päivä nykyään. Rapsutuksia pojalle.

    VastaaPoista
  8. mulla asuu 3 koiraa 35m2 kämpässä ja hyvin ollaan mahduttu :D selkeet säännöt vaan = sisällä ei riehuta, sitä varten on koirapuistot ja lenkille vaan tarpeeks jne. niin hyvä tulee :)

    VastaaPoista