Sehän on pienille koirille aika piinaavaa, kun ihanat herkut tuoksuu ilmassa koko ajan, eikä keittiöön ole pääsyä laisinkaan.. ei siis mitään mahdollisuutta saada ryövättyä edes yhtä pientä lanttua naposteltavaksi.
Chip hoiti mallikkaasti vahdin hommaa, aivan kuin klonkku konsanaan
Välillä oli pakko ottaa myös tauko ja leikkiä vähän pallolla
Tai olla mummun rapsuteltavana
Lauantai-iltana seurasi jotain todella jännittävää...
Ovesta nimittäin vyöryi hyökkäysvaunut!!!
Ja mitäpä vaunujen sisältä paljastuikaan.. jotain mitä Chip ei ole ikinä nähnyt; Vauva!!
Itse vauvassa ei itse asiassa ollut oikeestaan mitään ihmeellistä. Kummallinen rääpäle mikä haisi vähän omituiselta. Mutta se oli kyllä kummallista miten ne ihmiset siinä suhtautui.. kaikki seisoi siinä ympärillä tuijottamassa, ja ihan niinkun ne olis vähän jännittäneetkin tätä pientä otusta :D Mutta eihän siinä mitään jännittävää ollut, semmoinen täysin vaaraton nyyttihän se oli.
Se mikä itse asiassa oli vauvassa aika mukavaa, oli se, että kaikki anto kauheesti kehuja ja rapsutuksia aina vauvan lähellä :)
Vauvan mukana tuli myös Chipille jo ennestään tuttu Iisa-tyttö. Iisaa piti taas kauhesti pussailla, tai kuten Iisa sanoo "nielaista".
Iisalla on muuten parin viikon päästä synttärit ja Iisa täyttää 4v. :)
Täytyy kyllä sanoa, että olen erittäin ylpeä Chipin käyttäytymisestä noiden pienten kanssa! Vieraiden tullessa Chip ensin ryysäsi tapansa mukaan heitä tervehtimään (ei kylläkään haukkunut), mutta pysähtyi kuin seinään Iisan kohdalle. Selvästi ymmärsi, että tässä on nyt kyseessä tämmöinen pieni, kenen lähellä pitää ottaa iisisti, sillä häntä ja korvat laskivat saman tien rennoiksi ja poitsu seurasi nätisti Iisaa peremmälle ja antoi tämän riisuutua rauhassa. Eikä haukkumisista ollut tietoakaan!
Pari kertaa siinä illan mittaan Chip joko innostui, tai vähän pelästyi Iisaa tämän tultua äkisti toisesta huoneesta, että Chip hyppäsi Iisaa vasten. Sitä Iisa hieman säikähti kun ei ole koiriin oikein tottunut, mutta nekin tilanteet menivät hyvin, kun Chip ei kuitenkaan haukkunut tai muuta vastaavaa ja tuli heti pois kun komennettiin.
Jossain välissä Mizan toinenkin (aikuinen) sisko käväisi siinä ja tämäkin kohtaaminen meni oikein hyvin ilman turhia hyppimisiä tai räkytyksiä.
Kaiken kaikkiaan oli siis erittäin tapahtumarikas ja mukava viikonloppu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti