Chippendale

On myönnettävä, että on vähän lepsahtanut tämä Chipin kanssa harjoittelu nyt kun eroahdistus on saatu noin hyvin kuriin. *punastelee*. Etenkin kun Miza lähti loppuviikosta työmatkalle, niin en ole jaksanut yksinäni kauheesti panostaa 3 koiran kanssa enää temppuiluun.

Perus-jutut alkaa Chippendalella oleen sillee hallussa, että istu, tänne, paikka (jotenkuten) ja pois-käskyt alkavat olla aika hyvin hallussa. Mutta kyllähän tuota perus-tottelevaisuutta pitää harjoitella. Etenkin ulkona Chipiltä kyllä hyvin helposti katoaa korvat täysin, jos lähimaastossa on jotain mielenkiintoisempaa; kuten pupuja tai muita  koiria.

Chip on käyttäytynyt selkeesti eri tavalla nyt kun Miza on ollut pois. Se vahtii kotia enemmän (toisinsanoen räkyttää käytävän äänille öisin) ja äijäilee koiriksessa nousemalla muiden urosten selkään. Muutenkin on huomattu, että Chip tottelee Mizaa paremmin, että taitaa kaivata semmoista miehistä auktoriteettia ;) Tokihan Miza on koirien kanssa enemmän, niin sekin tietysti vaikuttaa.

Silmien ja korvien yms. hoito sujuu Chipin kanssa paremmin kuin hienosti, mutta tassut on jotenkin arka paikka. Chip selkeästi vähän pelkää kun sen kynsiä tai tassuja koskettelee - liekö joskus leikattu liian kovakouraisesti. Chip reagoi tilanteeseen koittamalla pistää leikiksi - alkaa purra käsiä ja leikkureita ikäänkuin muka leikillään, mutta selkeästi vaistoaa, että kyse ei ole ihan leikistä vaan oikeesti pojua vähän jänskättää. Tänään sain kuitenkin takatassut leikattua hienosti kun hämäsin rapsuttelemalla ja leikitin poikaa samalla äkkiä napsien kynsiä siinä ohessa. Etutassut ois sitten vielä jäljellä, ne tuntui vielä hankalammalta, mutta otetaan askel kerrallaan.