Kissat

Chipin ensimmäisessä Suomen kodissahan oli kissoja. Chip kuulema jahtasi kissoja niin kovasti, että omistaja päätti luopua Chipistä. Emme tienneet oliko ongelmana liia innokkuus vai halusiko Chip popsia kisut poskeensa, tai miten asiaa oltiin yritetty hoitaa. Niinpä päätimme ottaa asiasta selvää ja nostaa kissan pöydälle :D

Siskollani on kissoja, jotka jonkin verran koiriin tottuneita, joten matkasimme siskoni luo kissa-käynnille. Chip on hyvin nopeasti kiihtyvää mallia, joten hihnassa mentiin sisälle ja pojallahan oli into enemmän kuin piukassa välittömästi kissat nähdessään. Siinä tuli kisuille kiire kun tämä poika paukkasi huoneeseen "tutustumaan ja leikkimään".

Mitään aggressiivisuuden merkkejä en Chipissä huomannut, mutta innokkuus oli suorastaan hysteeristä. Poikaan ei saanut nameilla tai leluillakaan mitään kontaktia eikä hömelön itsesuojelu-vaistokaan ihan toiminut kun olisi syöksynyt suoraan päin nurkkaan paennutta kissaa joka murisi ja sähisi kynsiään näytellen.

Olimme kylässä noin 20 min ja loppuvaiheessa hihnakin jo vähän löystyi ja Chipin sai kiinnostumaan nameista ja asunnon muista osista. Hihnaa ei kuitenkaan tehnyt mieli päästää irti ja päätimme lopettaa harjoituksen tuohon - varmasti tarpeeksi stressaavaa kaikille osapuolille.

Näin lähelle kissaa kuitenkin pääsimme:
Chipin sijoittamista kissa-kotiin en näe täysin mahdottomana, mutta kyllä se vaatisi paljon paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja myös kokemusta vastaavanlaisista tilanteista. Niinpä yhdessä yhdistyksen edustajan kanssa päätimme, että haetaan Chipille ensisijaisesti kissatonta kotia.