tiistai 5. lokakuuta 2010

Eroahdistus

Kuten aiemmin kirjoitinkin, Chipillä on ollut ongelmia yksinolon kanssa. Ensimmäisestä kotihoitopaikasta kerrottiin, että ihmisten lähtiessä Chip saattoi hetken haukkua, mutta rauhoittui sitten. Paikkojen vaihtuminen ja stressi on tietysti vain lisännyt pojan epävarmuutta ja niinpä eroahdistus pääsi valloilleen toden teolla.

Chipin meille tullessa testasimme pojan käyttäytymistä ja jätimme nauhoituksen päälle, kun lähdimme käymään kioskilla. Chip aloitti haukkumisen heti muutaman minuutin sisään lähdön jälkeen ja haukkui koko ajan lakkaamatta. Juoksi huoneistossa ees taas ikkunalta ovelle ja läähätti hätääntyneenä.

Meillähän on se onni, että Miza voi ottaa koirat töihin mukaan, joten ei tarvi stressata poikaa yksinololla. Onneksemme talossamme on myös paksut seinät ja naapurit suorastaan enkeleitä tässä asiassa. Mutta häiriintyivät naapurit eli eivät, niin koirallehan tilanne on äärimmäisen rankka.

Viime viikko liikuttiin paljon ja koitettiin aktivoida pojua aivojumpalla ja peruskäskyjen harjoittelulla, luoden samalla pojalle tervettä itsetuntoa onnistumisista. Käytiin siellä akupunktiossa vähentämässä stressiä. Iltaisin rampattiin ovella ees taas ihan maksimissaan minuutin parin käyntejä, jotta poika ymmärtäisi meidän kyllä palaavan pian.

Rajasaaren keikan jälkeen otettiin ensimmäinen hieman pidempi (20min) harjoitus. Ja sen jälkeen on pidennetty aikaa treenien mennessä hyvin. Itse asiassa tälläkin hetkellä istun tässä käytävässä miniläppärin kanssa. Naapureilla riittää ihmettelemistä kun istumme iltaisin kylmässä, pimeässä rappukäytävässä emmekä edes puhu mitään :D

Taktiikkamme on huomauttaa huonosta käytöksestä ja palkita hyvästä. Jos Chip haukahtaa kerran tai pari, annamme olla, mutta jos näyttää että hakku "jää päälle" ravistamme kolinapurkkia käytävässä (oven takaa, ettei pelästy, mutta ymmärtää vinkin).

Sisään menemme tietysti vasta hiljaisella hetkellä ja silloin heti heitämme Chipille yhden sen lempileluista (vinkupallo).

Homma tuntuu toimivan, sillä edistystä tapahtuu koko ajan, joten näillä mennään :)



2 kommenttia:

  1. On kyllä ihana lukea kuinka te panostatte Chipiin ja sen hyvinvointiin. On rassu niin momnta mutkaa ja hylkäämistä elämässään jo kokenut. Puhumattakaan siitä onnettomuudesta missä puolet kasvoista vaurioitui. En voi muuta kuin nostaa hattua teille.

    VastaaPoista
  2. kovia on poika kokenut joo ja onhan tuossa vähän haastetta, mutta eipä meillä oo koskaan kai niin hirveän helppoja koiria ollukaan. enpä tiedä osattaisko semmosen kanssa toimiakaan, varmaan onnistuttais jotenkin pilaamaan se kun elämä ois liian helppoa :D

    VastaaPoista