Chipille kuuluu erittäin hyvää. Eroahdistus-harjoitukset ovat edistyneet niin huimasti, että voisin jopa lähteä villisti veikkailemaan, että ahdistus on selätetty!
Chip osaa töissä jo olla ihan rennosti, kun miehet ovat verstaan puolella, eikä ulos syömään tai asioille lähteminenkään ole aiheuttanut haukkumisia. Myös autoon Chip jää jo kiltisti maate kun käymme kaupassa. Aluksihan Chip haukkui myös autoon jäädessään ja töissä ahdistui kun jäi toimiston puolelle vain koira-seurassa.
Chip lempipaikallaan töissä:
Nyt ollaan myös pariin otteeseen oltu muutama tunti pois kotoa (käyty asioilla yms) ja kuva- ja ääninauha todistavat, että ainakin varsinaisesta ahdistuksesta on nyt päästy. Hetken ihmettelyn jälkeen Chip käy eteiseen maate ja taitaa ihan nukkua, kun on pää alhaalla rauhallisesti.
Käytävän äänet kuitenkin vielä herättävät pojan huomion ja kulkijoille pitää vähän räkyttää, mutta tuo nyt taitaa olla aika tyypillistä paimenkoiralle joka tapauksessa.
Olishan siitäkin tietysti kiva päästä, mutta uskoisin, että se jää tässä vähitellen myös pois. Täyden työpäivän poissa-oloa ei olla vielä kokeiltu, mutta jos 3 tuntia menee, niin varmasti menee enemmänkin.
Mikään ihan pikkujuttu tämä eroahdistuksen hoito ei ole kuitenkaan ollut, kyllä meillä on käytännössä katsoen mennyt kaikki aika työn jälkeen tähän. Duunista ensin koirapuistoon, että koirat väsyvät fyysisesti. Siihen päälle aivojumppaa. Vähän aikaa pitää vielä odotella, että rauhoittuvat ennenkuin voi lähteä. Ja se alku-ramppaaminen kun ei voinut käytävästä lähteä.
Joten tulevan kodin pitää varautua käymään läpi sama rumba, sillä eroahdistus voi uusia kun Chip vaihtaa paikkaa. Mutta positiivistahan tässä on se, että tapaus ei todellakaan ole toivoton, vaan Chip reagoi hoitoon erittäin hyvin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti